End of an era

Jokaisessa jutussa pitää olla jotain edes hieman harkittua. Tässä jutussa se on otsikko. Sillä tänään on loman toiseksi viimeinen päivä, enkä aio tehdä mitään järkevää, ei, KIELTÄYDYN tekemästä mitään järkevää, tyylikästä tai harkittua!

Otan päikkärit. Katson pari 2 euron leffaa, jotka ostin lomalla Lidlistä. Aion syödä pakastemuusia ja jauhelihapihvejä, jotka olen lätkinyt suoraan pakkauksesta pannulle. Syöminen tapahtuu sängyssä, jota en tietenkään ole pedannut. Sängyssä on minun ja lautasen lisäksi sokerimurusia, sillä söin siellä jo karkkia. Tietysti ennen ruokaa! Sitten katson vielä vähän tellua. En mitään järkevää sieltäkään, en. Korkeintaan olympialaisia voisi väijyä, sekin on jo melkein liian aivoja työllistävää tekemistä. Ehkä päädyn katsomaan MacGyveria, Häähulluja ja Atlantan täydellisiä naisia yhtä aikaa. U know, in the good ol’ channel flickin way.

Menen nukkumaan ehkä liian aikaisin, ehkä ihan liian myöhään. Ehkä jätän tellun päälle koko yöksi. Tai ehkä luen loppuun sen Cecilia Ahernin huonon, mutta silti riittävän viihteellisen kirjan. Kuka tietää. Nyt on loma, eikä ole kiire minnekään. Ei vielä (tällä summittaisella tavalla laskettuna) pariin päivään. Lepoa ja rauhaa sinullekin!