Sanna the Artist!
Aiemmin jo kyselin, että mikä se taiteilija-Sanna oikein on naisiaan, joka Helsingin keskustan Sokoksen ikkunaan oli päässyt esittelemään teoksiaan. No täs tulee!
Dave in 1 nite, Sanna Jalomäki
Nainen on australialais-suomalainen näyttelijä-taiteilija-muusikko. Aika huima luovan alan monitaitaja siis. Sanna on kouluttautunut näyttelijäksi Tampereella.
The Captain I, Sanna Jalomäki
Kuvataiteessaan Sanna keskittyy erityisesti luovaan muotokuvamaalaamiseen akryyleillä. Omilta kotisivuilta löytyy myös luontokuvausta ja ekotaidetta (taidetta lähinnä maalaamisesta syntyvistä roskista).
Glare, Sanna Jalomäki
Teokset ovat kuulaita, osittan paljasta kanvasta. Hahmojen kuvaus loppuu siinä kohti, missä heistä ei enää pystytä antamaan merkittävää lisätietoa. Tuossa kohti kanvaalla näkyy lyijykynäääriviivoja, jotka muuten peittyisivät maalin alle. Hentoja linjoja.
Yvette in yellow, Sanna Jalomäki
Saatchilta löytyy muutama Sannan teos. Minua viehättää näissä pienen hetken tarkka kuvaaminen, liike, kuvien pikkutarkka valokuvamaisuus ja se, miten jotkut teoksista eivät ole kokonaisia sekä valoinen, runsas, vääristynyt ja rikas värimaailma.
Skate (or die), Sanna Jalomäki
Osassa teoksia on jokin osa maalaamatta. Ne ovat täydellisen epätäydellisiä ja persoonallisia, kuin elämä ikään. Osa kuvista on kuin kauniisti tärähtäneitä valokuvia, joissa liike näkyy maalaukselle harvinaisella tavalla.
Sannan maalaukset ovat myös hauskoja, leikkisiä ja ihanan värikkäitä, silti tyylikkäitä ja kuvaavat hyvin aikaa, jossa elämme. Silti näitä teoksia voi hyvinkin kuvitella katsovansa mielenkiinnolla hyvin pitkänkin ajan kuluttua. Ja monen sadan vuoden päästä näistä voi sitten katsoa tämän ajan pukeutumis- ja harrastusmuotia!
Lippo wearing my glasses, Sanna Jalomäki
Sannan osalta kuvataide tuntuukin lähestyvän yhä enemmän valokuvausta siten, että molemmat täydentävät toisiaan. Maalaukset näyttävät osittain valokuvilta ja toisaalta taas usein käy hyvin selväksi, että ne ovat maalattuja. Hyvä muistutus siitä, että asiat eivät aina ole siltä, miltä ensikatsomalla näyttävät. (Kuvat Saatchi)
Tässä oma suosikkini. Kännykkäkuva ei tee oikeutta teoksen hehkuville väreille ja ison eläimen sopusuhtaiselle ja kauniille kuvaamiselle. Eivätkä edes nuo Saatchin kuvat vedä vertoja alkuperäisille. Tässäpä oiva syy nähdä teokset yleensäkin livenä: Helene Schjerfbeckin näyttelyssäkin olin se ärsyttävä ihminen, joka tunki siihen maalauksen kylkeen arvuuttelemaan taiteilijan sudinvetojen suuntaa ja voimakkuutta :D.
Virtahepo olohuoneessa, Sanna Jalomäki.
Tässä harmaudessa pitäisikin muistaa, että Kaikessa On Valoa.
”Kaikessa on valoa”- näyttelyn esittelyteksti Sokoksen ikkunassa Helsingissä.