Kajastavaa valoa

Heli Kajon esikoislevy ilmestyy vihdoin!! Ja VOI ETTÄ että ruoskin itseäni siitä, että missasin levynjulkkarikeikan, arghhh!! Miksi tätä teosta on sitten niin kovin täällä odotettu? Siksi, että yksi pieni laulu tältä levyltä auttoi minua yhtenä elämäni synkimmistä hetkistä.

Olen odotellut tätä albumia jo yli puoli vuotta, jolloin kuulin tästä artistista ensimmäistä kertaa. Kumma kyllä, en Helin toimesta, vaan drag showssa Pola Ivankan esittämänä.

Tuo joulunalusaika oli tosi vaikeaa aikaa. Minua huolettivat minulle hyvin rakkaan ihmisen terveysongelmat ja sitten tippui pommi: ystäväni alle 30-vuotias puoliso menehtyi eräänä maanantaiaamuna. Jotenkin tuo menetys kosketti minua todella syvältä, vaikken ystäväni puolison kanssa varsinaisesti läheinen ollutkaan. Tämä minulle megatärkeä ihminen menetti hänelle arvokkaimman aivan liian aikaisin, aivan liian yllättäen, totaalisen epäreilusti. Suru repi häntä ja minäkin otin tuon menetyksen kummallisen henkilökohtaisesti, se jotenkin tuntui valtavana harmaana taakkana ylläni. Se riipaisi kovin syvältä, tämä on ensimmäinen nuoren ihmisen kuolema minun elämässäni. Ja musersi minulle niin tärkeän ihmisen elämän. Samalla käsittelin varmaankin myös oman läheiseni tulevaa kohtaloa. Oli pimein aika vuodesta ja jotenkin minusta tuntui, että seinät kaatuvat päälleni. Missään ei ollut valoa, joulu oli aivan kamala ja suru ei tuntunut laantuvan millään. En osannut lohduttaa ystävääni ollenkaan ja oman läheiseni tila vaan huononi. Mikään ei tuntunut miltään ja elämä oli vain päivästä toiseen rämpimistä mustassa suossa.

Ystäväni olivat pyytäneet minua jo ennen näitä tapahtumia katsomaan Pola Ivankaa. Lippu oli siis jo olemassa ja esityspäivänä raahauduin paikalle, vaikka olin jo mielessäni keksinyt kymmenen tekosyytä siihen, miksi voisin jättää ilmaantumatta. Oli ihan kiva nähdä kavereita. Sitten Pola alkoi esiintymään. Hän veti aivan uskomattoman shown, joka ei niinkään rakentunut drag-imagon ympärille vaan siihen, että hän on aivan käsittämättömän upea tulkitsija ja totaalisen karismaattinen esiintyjä, joka keskittyy yleisöönsä täysillä. Kerrankin pitkästä aikaa huomasin, hetkittäin, miettiväni jotain muuta kuin surullisia asioita.

Jonkin laulun jälkeen Pola kertoi, että menetti hyvän ystävänsä kun tämä oli vasta vähän alle 30, ihan kuin minun ystävänikin puoliso. Seuraava laulu oli omistettu hänelle. Sitten hän lauloi ”Jos mä kuolen nuorena”.  Heli oli yleisössä kuuntelemassa ja häneltä oli kysytty lupa tuon silloin vielä julkaisemattoman kappaleen esittämiseen. Minä pidättelin kyyneleitäni. Tuo laulu lohdutti minua niin suuresti. Kotiin päästyäni tuntui, että jokin oli muuttunut, suru oli taittumassa kiitollisuudeksi siitä, että oli aika ennen sitä nuoren ihmisen kuolemaa. Että oli aika, jolloin läheiseni oli oikeasti minun lähelläni. Se yksi pieni laulu ja Polan show synnyttivät jotain pientä, joka aikanaan kasvaisi suuremmaksi hyväksi oloksi. Vihdoin ymmärsin, että ei olisi mitään enempää, mitä voisin tehdä ja että olin tehnyt parhaani. Voisin siis jatkaa elämistä ja minun pitäisi jatkaa elämistä. Kukaan tuskin tahtoo, että heidän poistuessaan läheistensä elämä muuttuisi sietämättömäksi ikuisiksi ajoiksi. Surra pitää ja kunnolla, muttei lopettaa elämistä.

Kiitos siis Helille ja Polalle (joka vastasi muuten hänelle lähettämääni kiitokseen oikein kauniisti, hänellä oli hyvin samanlaisia ajatuksia taiteen vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin kuin minulla :). Helin levy kilahtaa kohta postiluukustani, ennen sitä sitä pitää luukuttaa Spotifysta. Tässä vielä sanaset tuohon lauluun. Se on niin kaunis <3. Nauttikaa elämän pienistä asioista! Pus!

 

Jos mä kuolen nuorena 
Kunpa silloin olisi pakkasta
Mä pidän paljon enemmän talvesta
Jos mä kuolen nuorena
Kunpa olisin ehtinyt rakastua

Hautajaisissani pukeutukaa mustaan
mutta vain koska se on tyylikästä
Äiti ja isi älkää vaipuko tuskaan
Mä nautin täysillä minun elämästä

Tyttöystävät silmät päähän meikatkaa
Ja menkää tilaisuuden jälkeen tanssimaan
Pojat laulakaa se laulu
Joka sai mut aina nauramaan. 

Jos mä kuolen nuorena
Kunpa olisin ehtinyt oppia
Miten tehdään lauluja

Jos mä kuolen nuorena
Toivottavasti en ehtinyt kiukutella kotona 
ja kunpa lounaalla oisin syönyt jälkiruokaa
Arkulleni paljon ruusuja tuokaa
Kirotkaa vähän aikaa Jumalaa
Ja menkää sitten juomaan itsenne humalaan

Hautajaisissani pukeutukaa mustaan
mutta vain koska se on tyylikästä
Äiti ja isi älkää vaipuko tuskaan
Mä nautin täysillä mun elämästä

Tyttöystävät silmät päähän meikatkaa
Ja menkää tilaisuuden jälkeen tanssimaan
Pojat laulakaa se laulu
Pojat laulakaa se laulu
Pojat laulakaa se laulu
Joka sai mut aina nauramaan.

 

Kuvat Heli Kajon ja Pola Ivankan kotisivuilta.