Kevät muutti kotiin

Olen jo monta viikkoa nuuskutellut Elaimen kanssa ulkona kevään merkkejä: ensin lumeen ilmeistyneitä auringonpuremia, sitten lumen sulamista. Odottanut ruohon vihertyvän ja nähnyt hentojen varsien nousevan maasta. Ja ihmetellyt, että miten se voi vaan joka vuosi olla yhtä ihmeellistä, miten kaunis kesään heräävä luonto on! Nyt sitten nipistin palan tuota vihreää iloa tänne kotiinkin oksan muodossa. Luulen, että tuo on paju, mutta saattaapa olla mikä tahansa muukin. Sillä ei sinänsä ole väliä, pääasia ovat nuo pienet vihreät versot!

Ensimmäinen oksahankinta oli kyllä vieläkin kauniimpi. Se vaan oli siinä mielessä huono hankinta, että pikku kävyiltä näyttävät nappulat paljastuivatkin varsin tehokkaiksi siitepölygranaateiksi ja sittenhän sitä varpua kuskattiinkin yötä myöten pihalle. No mutta tässä vappukukkaseni!