Lyhtyni Lux Helsinki -näyttelyssä 4.1.2013
Huh, aikamoista raadioskuggaa on pukannut. Töissä ja koulussa on ollut hillitön kiire ja sitten piti vielä mennä ilmoittautumaan LUX Helsinki 2013 -näyttelyyn, jossa esitellään valoa kaikissa muodoissaan. Se pidetään 4.-8.1.2013 ympäri Helsinkiä. Ilmoittauduin avoimeen kisaan, johon suunnitellaan ulkolyhty. Lyhdyt ovat esillä huomisesta alkaen Hesperian puistossa Finlandia-talon takana. Näyttelyn nimi on Lantern Park. Sain juuri puristettua oman lyhtyni kasaan. Sen nimi on Viivi is a Star ja tässä se nyt on.
Niin, tai tuolta sen pitäisi ainakin näyttää. Todellisuus sitten on ehkä vähän vähemmän juhlallinen.
Aikamoinen prosessi on ollut tämä työ. Laskeskelin, että olen piirrellyt ja rendannut tätä noin 40 tuntia Rhinoceroksella ja SolidWorksilla. Tänään vietin ensin reilut 4 tuntia laserin äärellä työstämässä aihioita ja sen jälkeen olen liimaillut tätä JÄNNITTÄVÄÄ 3D-palapeliä kasaan viimeiset 5 tuntia. Ja näissä laskelmissa ei ole mukana mallin miettimiseen käytettyä aikaa. Ja nyt kai kuuluu sanoa, että hetkeäkään en vaihtaisi pois! 😀
Ja nyt kun kokosin tämän jutun ensimmäistä kertaa 1 mm:n polyesteristä, jota tähän projektiin olin valinnut, huomasin, että 1,2 mm:n polypropeeni olisi ollut huomattavasti järkevämpi vaihtoehto. Tuo polyesteri (kyllä, se on täyttä muovia se polyesterinen paitasi myös) on ihan liian jäykkää tällaiseen projektiin. Malli murtui muutamasta kohdasta koottaessa ja materiaalia kun oli käytössä 1,5 neliötä eikä enempää niin on nyt sitten se, mikä on. 1:1-paperinen hahmomalli kyllä näytti tosi kivalta:
Ja nyt tahtoisin tietysti muokata malliakin vielä aika aggressiivisesti. No, onneksi deadlinet on keksitty ja se on huomenna.
Tähän lopputulokseen pääseminen siis edellytti seuraavat vaiheet:
1. joonkun verran skissailua (=skeching)
2. jooOOoonkun verran enemmän 3D-mallinnusta
3. jonkun verran rendausta (=fotorealistisen mallin luominen 3D-piirroksen pohjalta). Tähän käytin SolidWorks 3D-mallinnusohjelmaa. Tietokone tekee tämän, kun valkkaa oikeat materiaalit, ympäristön ja valotuksen. Niin ja siis mallintaa tuotteen tietysti.)
4. jooonkun verran 3D-mallin avaamista kaksiulotteiseksi sapluunaksi, jonka pystyisi sitten tulostamaan laserilla. Lue: piirrä koko juttu uudestaan.
5. jonkun verran harjoituslaseroimista. Ensin kokeilin sapluunan toiminnan tulostamalla sen pahville, kokosin sen ja tein tarvittavat muutokset malliin.
6. jonkun verran varsinaisen materiaalin laseroimista. Tämä on hauska vaihe! Kunhan ensin saa selvitettyä, millä tasoilla koneen säädöt pitää olla, jotta taitokset eivät pala läpi ja saumat taas ulottuvat materiaalin läpi, mutteivät sulata materiaalia liikaa (note to self: 1 mm:n polyesterin leikkaus speed 25, power 70, corner power 50, kaiverrus 30, 20, 15)
7. jonkun verran kasaamista. Liimasin pikaliimalla myös sormeni. Kaikki. Yhteen ja lyhtyyn. Useammin. Ja ei irtoa asetonilla kokonaan tuo tahna, ei.
Mutta, nämä ovat pieniä uhrauksia siihen katsottuna, että tuo lyhty on nyt valmis!!! Vitsit, mä rakastan näitä hommia!!! Luckiest girl ever :). Vaikka palkkaa tästä ei kukaan maksa, on pienellä ihmisellä iloinen mieli kaiken tämän jälkeen! Ja, Lux on siitä ihana organisaatio, että materiaalikulut saan takaisin. Kokoamisoperaation jälkeen asunto näytti tältä. Tiedän siis myös mitä teen huomisen illan = nämä itse aiheutetut kiireet eivät ehkä ikinä lopu :D.
