Madonna, mediavibat ja haaste
Olen nähnyt kaksi Madonnan konserttia: Sticky and Sweet -kiertueen ja nyt tämän uuden, kovasti kritisoidun MDNA-kiertueen konsertin. Olen diggaillut Madonnaa ihan nuoresta asti, mutta kuultuani MDNA-levyn uutta matskua yritin myydä aiemmin hankittua konserttilippuani. En kuitenkaan saanut tikettiä kaupaksi ja ”jouduin” menemään konserttiin, mutta nyt ei kyllä harmita yhtään! Hienoa oli, vaikken esityksen alussa tapahtuvaa aseilla mesomista ihan tajunnutkaan sen pitkän keston takia (vähemmänkin olisi riittänyt pointin perille saamiseksi). Yleensä ottaen oli harkittua ja suurella rahalla tehtyä, mielettömät screenit, liikkuvat lavanosat, uskomattomat tanssijat ja hienot koreografiat ja graffoihinkin oli panostettu nyt enemmän kuin viimeksi. Kerronnallisesti sujuvaa ja mielestäni tyylikkäämpää kuin edellisellä kerralla. Ja oli hienoa kuulla Madonnan laulua kerrankin livenä.
Nyt sitten olenkin vähän hämmentynyt kaikesta siitä negatiivisestä viestinnästä, mikä tuohon kiertueeseen liittyy. Leidin kahden viimeisimmän konsertin välillä minun on helppo sanoa, että MDNA oli tuplasti parempi ja huomattavasti viimeistellymmän oloinen spektaakkeli kuin Sticky and Sweet, joka vaikutti lähinnä rahastukselta. Ja tämä uusi oli mielestäni myös musiikillisesti parempi, vaikka lempparilevyni ovatkin edelleen Confessions on a Dancefloor ja Ray of Light artistin uran alkuajan tuotannon lisäksi. 
Madde on hyvä ja tietää sen, sen verran selkeitä olivat sivallukset Lady Gagan suuntaan, kannanottavuus sekä naisen itsevarmuus. Ja se itsevarmuus on juuri yksi syy, miksi Madonnaa nuorempana fanitin: hän tekee sitä mitä haluaa, eikä sitä, mitä muut häneltä odottavat. Miten niin 5-kymppinen ei saisi stripata? Loppuuko naisen kauneus muka 29-vuotiaana? Tuolla kropalla minäkin strippaisin!! Ampumiskohtauskin on uutisoitu siten, että se vaikutti vain halvalta julkisuustempulta kun konsertin kontekstissa taas oli selkeä kannanotto nykymaailman menoon, väkivaltahulluuteen ja päihteiden käyttöön. Ja Madonnan tietäen myös syötti medialle. Ja hyvin kävi saalis täkyyn ja siinä samalla kiertue saa ilmaista mainosta. As intended.
Mediassa on muutenkin laajalti uutisoitu kiertueen surkeutta. Voi surkeus sanon minä. Missä ovat kaikki ne fanit, jotka ovat tyytyväisiä kiertueeseen? Onko tehty joku mittaus, jonka mukaan tämä kiertue on enemmän huono kuin hyvä noin niinkun universaalilla tasolla? Kuka sen päätti? Madonna tahkoaa kiertueellaan miljoonia, voiko sellainen taloudellinen menestys oikeasti olla täysi fiasko? Vai voisiko kyse olla vain siitä, että se negatiivinen uutinen myy paremmin kuin positiivinen? Miksi se myy paremmin? Miksi meidän on niin kiva arvostella toisia sen kummempia perusteluja esittämättä? Joltain osin on herätty siihen, että kiusaaminen kouluissa on huono juttu, mutta julkisuuden henkilöt ovat silti vapaata riistaa. Miten muka on ok julkisesti haukkua jotain ihmistä rumaksi tai päättää jo etukäteen, että jokin on huonoa edes näkemättä sitä? Vai ovatko nämä haukkumauutiset vain yksi tapa käyttää sananvapautta? Kuka asettaa rajat, mikä on oikein? Vai onko vika kuluttajassa, mehän näitä uutisia luemme? Ehkä (koska katsoin myös tämän). Tai ehkä meidän pitäisi tehdä niin kuin Madde ja näyttää hanuriamme kaikelle yliuutisoidulle negatiiviselle tuuballe, jota meille tarjotaan ja tehdä sen sijaan omat päätelmämme. Ja kääntää se negatiivisuuden kelkka niiltä osin kuin pystymme, pienesti.
Ilahduin muutama päivä sitten Diandraan liittyvästä, mielestäni loistavasta uutisesta ja jaoin sen heti Facebookissakin.
Haastankin sinut levittämään tällä viikolla yhden kivan uutisen kavereillesi: olkoon se joko sinua tai jotain ihan tuntematonta ihmistä koskeva uutinen tai tilapäivitys. Isoja asioita ei voi kerralla muuttaa, mutta käyttäytymisemme ja asenteemme ovat ihan meidän omiamme.