Never give up!

Elämäni Elain täyttää tänään neljä vuotta!

Salama tuli kotiin reilun parin kuukauden ikäisenä karvapallona loppukesästä 2009. Minun ajatukseni tyypin ottaessa ensimmäisiä päiväuniaan kotona olivat, että miten ihmeessä saan tuon minikaverin pidettyä hengissä, niin pieni ja hauras hän oli. Kun Jätkä heräsi, ei onneksi ehtinyt paljon syvällisiä reflektoimaan, sen verran kovaa meno oli. Koko ajan on jotain nuuskutettavaa, heiteltävää, syötävää tai muuten vaan häslättävää! Myös ympyräjuoksu oli hyvin suosittu laji, hepuleilla ja ilman.

Ensimmäiset kuusi kuukautta mietin ajoittain, että mihin ihmeeseen oikein olin ryhtynyt :D. Jätkä merkkaili, repi sukkia ja oli niin jääräpäinen, etten uskonut sen koiralta olevan edes mahdollista. Ja sitten oli paljon myös näitä hetkiä:

Niitä hetkiä, kun sydän heltyy toisen täydellisen söpöyden ja avoimuuden edessä. Jätkän vuoksi aloin kyseenalaistaa myös jatkuvaa työssä oloa. Enää en voinut istua duunissa kaikkia iltoja kuten aiemmin olin tehnyt. Aloin myös miettimään, voisinko ehkä sopia paremmin jonnekin ihan muuhun kuin teknisen IT:n tekemiseen.

Puoli vuotta siitä, kun Karvanen Kaveri tuli elämääni, jättäydyin pois työelämästä ja pääsin opiskelemaan muotoilua. Ensin opistotasolle ja sitten  ammattikorkeakouluun. Nyt on enää vuosi valmistumiseen, minusta tulee teollinen muotoilija! Tähän viimeisen kolmen vuoden aikaan on mahtunut paljon mahtavia onnistumisia, sydäntätäyttävää onnea, mutta myös sairautta ja paljon suruja. Yksi on kuitenkin aina vierellä pysynyt ja se on Salama (ja läheisimmät ihmiset). Jos Jätkän sisimmän kiteyttäisi, sanoma olisi tämä: Never give up. 

Paras kehu, jonka olen ikinä saanut on ”te olette Salaman kanssa niin samanlaisia”. Salamaan on suodattunut kaikki minun luonteeni parhaat puolet potenssiin sata ja olen tyypistä joka päivä ylpeä. Hän on avoin, utelias, iloinen, ennakkoluuloton ja rakastava. Mutta paljon enemmän kuin minä olen antanut Salamalle on Ässänen antanut minulle. Ilman tätä kaveria en olisi tässä, missä nyt olen, enkä voi sanoin kertoa, kuinka paljon hyvää tämä pieni Elain on elämääni tuonut. Uusia, ihania ihmisiä ja kokemuksia, virtaa, hyvää mieltä…

Siispä, kukkasia maailman parhaalle Salamalle (ja nakki- ja jauhelihakakku, mutta se sitten vasta viikonloppuna)!!