On taas vuotuisen kukanoston aika!

Valitettavasti viherpeukaloni on kasvanut keskelle kämmentä, ei-dominoivaan käteeni, kämmenen kääntöpuolelle. Siksi pyrin ostamaan aina kukan, jota ei voi tappaa. Tai poimimaan risuja (joista voi myös koitua harmia). 

Sipulikasvit ovat turvallinen valinta: niitä kun ei tarvitse kastella ”paljoakaan” (sanoi kukkakauppias, mitähän sekin tarkoitti?). No, iloitsen tästä ihanaa tuoksua asuntooni levittävästä kauneuspilkusta ainakin toistaiseksi. Kaupan vihreä ruukku ei tietenkään kelvannut musta-valko-keltaiseen maailmaani, joten kiepautin ruukun ympärille vähän valkoista silkkipaperia ja sidoin koko komeuden pellavanarulla paikoilleen.

Kasvi on nimeltään perunanarsissi. Nimi on jotenkin ruma, mutta kukkanen aivan ihastuttava. Odotan, kuinka monta kukkasta varret vielä kasvattavat. Ja tuo tuoksu… Sitä pitää käydä nuuhkimassa lähietäisyydeltä vähän väliä!