Kaveri puhui facessa tehneensä niin hyvää hernekeittoa, että lapset olivat pyytäneet oikein lisää. No heti iski annoskateus ja ihme kyllä vielä muistin kaupassa ostaa herneitäkin. Resepti on tyylikkäästi suoraan pussin kyljestä, vähän sovellettuna tietysti.

Voisin kyllä sanoa, että on aikamoista toiveajattelua, että reseptin mukaisessa kahdessa tunnissa saisi kunnon keiton keitettyä. Edellisen kerran kun tein hernerokkaa itse noin 10 vuotta sitten, keitin sitä ohjeen mukaan ja keitto koostui hyvin selvästi tasan kovista herneistä ja vedestä eikä siitä koskaan tullut sellaista muussaantuneen herneen silkkistä puuroa vaan lähinnä ilmavaivoja ja paha mieli. Vedin sitten herneen nenään, enkä ole tehnyt keittoa sen koommin.

Onneksi aika kultaa muistot ja päädyin kokeilemaan tätä uudemman kerran. Tällä kertaa keittelin hernaria lähemmäs neljä tuntia: kolme tuntia levyllä ja vielä tunnin levyn sammuttamisen jälkeen. Ensimmäisen tunnin jälkeen lisäsin herneiden ja kuivatusta sipulirouheesta keitetyn pohjan joukkoon porkkanoita ja naudan luomujauhelihaa isoina paloina (en pidä luiden keitosta kalastelusta, läskistä enkä varsinkaan mistään savustetusta lihasta hernekeitossa).

Hyvää tuli. Valmis keitto upposi oikein hyvin ja sitä riitti pakastettavaksikin. Ihanaa, ensi viikolla eväänä on itse tehtyä!