Säkkituolielainpäivä
4.10. on Eläinten päivä. Minä olen niin onnekas, että meillä se on joka päivä!
Eloni on muuttunut monessa suhteessa paremmaksi kun Salama tuli elämääni. Olen huomannut muun muassa, että koirasta voi ottaa moneen asiaan mallia.
Yksi niistä on loikoilu.
”Ai miten niin SUN paikka?”
Ja rentoutuminen.
”Vielä yksi nami, Mamma? Ota itelleski!”
Ja öllöttely.
”Paina torkkua. Tai sulje vaan se rakkine!”
Ja torkkuminen.
”Taas sä herätit mut tolla kamerallas.”
Toinen on välittömät ja epäformaalit suhteet kanssaeläjiin.
”JEE! Kuka sieltä NYT tulee??”
Yritä nyt sitten näitä kuvata.
Kolmas on säännöllinen venyttely. Mutta siitäpä ei ole kuvaa kun en tahdo tuhlata sen näkemistä kuvaamiseen. Yksi koulukaveri tässä taannoin muuten myöhästyi koulusta, koska myöhästyi junasta, koska oli jäänyt katsomaan puussa venyttelevää oravaa. Mielestäni aivan erinomaisen hyväksyttävä syy olla myöhässä!
Neljäs – ja tärkein – on rakastaminen. Uskollinen rakkaus, joka on ehdotonta, pyyteetöntä ja vaan niin kaunista.
Minä olen onnen tyttö.
