Koulu on alkanut ja työt jatkuvat.

Ollaan siis palaamassa takaisin viime vuosien päivärytmiin: minä olen arkisin 10-12 tuntia päivässä koulussa/töissä ja Elamani Elain on viikolla muutaman päivän hoidossa. Hirmuinen ikävä <3. Ikävää helpottavat säännölliset koirapäivitykset ja -kuvat.

Salamalla on ihan omat kaverit hoitopaikoilla. Esimerkiksi Väinö on toisen hoitopaikan naapurissa asuva perhoskoira, josta on tullut ihan Ässän sydänystävä. Väinöä käydään hakemassa leikkimään ja lenkille ulvomalla heidän takapihan porttinsa takana. Ja Salamahan ei normaalisti ulvo IKINÄ. Siinä sitten molemmat ujeltavat, kunnes portti avataan :D.

Ihanat kukkaset sain, kun Sinikka haki Salaman hoitoon. Maljakko on omaa lasituotantoa, vikakappale, josta on leikattu yläosa pois. Nämä pirteän väriset huoneenkaunistajat ovat lohduttaneet täysiaikaista ikävöitsijää.
 Ja sitten tänään tuli tämä viesti kun esittelin kukkakuvaa Facessa:
 ”Kukat maalta, tervehdys alkavasta syksystä. Salama voi hyvin täällä kaupungissa. On ollut sadeilmoja, ei viitsitty lähteä maalle. Väinö on ollut siitä iloinen ja Salama tietty myös. On myös uusi ystävä Grace-kyproskoira, jonka kanssa Salama kirmailee pihalla. Ukkonen herätti meidät aamulla PUM PUM! Salama ei pelkää. Rakkaita terveisiä Salamalta ja Sinikalta” 
Mun urhea pieni Elaimeni ja Rakas, Rakas Sinikka :).