Astianpesukone 199, asennus 38, vesivahinko kaupan päälle!!

Noniin uusi tiskikone saapui tänään ja sen asensi myyjän toimittama asennuspalvelu, josta olin erikseen maksanut. Kaiken siis pitäisi olla ok. Vaan kun ei ole. Ensimmäistä kertaa konetta käyttäessäni huomasin Elaimen kuppien alustalla vettä. Kupit ovat koneen edessä. Aivot raksuttivat. Ja mitä ihmettä, myös tiskikaapin kulma näytti vettyneeltä. Vähän enemmän tutkintaa, kuppialustan nosto ja yhtäkkiä vettä oli joka paikassa koneen edustalla. Vaikka olenkin näppärä käsistäni, en todellakaan ole mikään vesivahingonestoekspretti. Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä??

Sieltähän sitä tulee, tippa kerrallaan.

img_2064.jpg

Keräsin paniikissa pyyhkeitä koneen ympärille, sähköt pois ja soitto isännöitsijäpalveluun. Siellä onneksi oli rauhallinen ihminen, joka käski laittaa vedet pois (senkin olin tajunnut) ja käyttää konetta sen verran, että se tyhjentyy. Se kyllä taisi olla vähän huono vinkki, mitä jos vettä olisi jo päässyt sähköosiin ja minä hyörin koneen ääressä sen ollessa käynnissä?! Tämän enempää ei isännöitsijätoimisto ohjeistanut, tilasivat vaan kosteusmittauksen seuraavaksi arkipäiväksi. Silti oma järki sanoi, että nyt pitää äkkiä päästä katsomaan myös sokkelin taakse, kaapin alle ja kuivata vedet sieltä pois ennen kuin ne imeytyvät lattiaan ja seiniin. Mutta kaapin alahyllyt oli pultattu kiinni runkoon enkä saanut niitä nostamalla irti. Puhumattakaan siitä, että ensiksi piti juosta varastoon etsimään oikeanlaista ruuvaria, jolla yleensäkin sain remppamiehen käyttämät erikoisruuvit irti. Seuraava soitto sitten olikin remppamiehelle, joka kokosi keittiöni puoli vuotta sitten. Hän keksi ehdottaa, että irrota itse sokkeli kaapin edestä. Hyvä Rikuuuu!! Näin pääsin käsiksi lattian rajaan kaapin alle ja kuivattua sieltä vedet. Onneksi ihana lautalattiani on uusi, raoton ja käsitelty betoluxilla, joten uskon, että suurimman osan vedestä sain imeytettyä pyyhkeisiin. Kaapin runko on kyllä vettynyt ja osa vedestä valunut seinään viereen kaapin taakse. Paljonko sieltä sitten löytyy kosteutta, on vielä kysymysmerkki.

img_2061.jpg

Nyt on sitten tilattu kosteusmittaus perjantaiksi ja yllätys, astianpesukonetta ei tietenkään voi käyttää. Myös asennuspalvelusta soitettiin 15 minuutin sisällä siitä, kun olin ilmoittanut vesivahingosta myyjälle. Eli kelpo toimintaa. Jotain ihme tarinaa sieltä kyllä yritettiin minulle syöttää tyyliin ”vanhan koneen jäljiltä poistoletkussa voi olla monta litraakin vettä ja se varmaan on aiheuttanut vahingon valuessaan kaappiin asennustilanteessa”. Siihen sanoin hyvin napakasti, että ei varmasti ole, koska a) letku vaihdettiin uuteen eikä siitä vettä tippunut ja b) näen omin silmin, kuinka vettä valuu poistoletkun juuresta uudesta koneesta ja c) vettä ei ollut missään siinä vaiheessa kun uusi kone työnnettiin paikoilleen. Totesi tuon kommentin jälkeen kyllä nopeasti, että ei tarkoittanut sitä, etteikö vahinko olisi heidän korvattavissaan. Toivotaan niin, koska en todellakaan tahdo lähteä väittelemään tuosta asiasta yhtään kenenkään kanssa. Toivotaan myös, että asennuspalvelu pitää sanansa vettyneen kaapin korjaamisesta. Se jää nähtäväksi.

Onni onnettomuudessa että 1) en ollut laittanut koneeseen konetiskiainetta ja 2) että minulla oli koneen alla turvakaukalo, joka ohjasi vedet koneen etuosaan. Silti osa oli valunut kaappiin ja se oli vettynyt ja vettä oli valunut lautalattialle myös kaapin alaosassa. 

Mitä siis tehdä kun vesivahinko iskee? Näin minä sanoisin:

1. SÄHKÖT POIS. Tämä on ihan ensimmäinen ja kaikista tärkein asia! Kaappeja saa uusia, sähköiskun saanutta ihmistä ei.

2. Stay calm.

3. Vesihanat kiinni.

4. Yritä selvittää, mistä vesi tulee ja estää lisäveden valuminen.

5. Kuivaa vedet.

6. Soitto isännöitsijätoimistoon

7. Soitto vakuutusyhtiöön ja/tai tuotteen asentajalle.

Kuten Linnunradan käsikirja liftareille oivallisesti ohjeistikin: Don’t panic and always carry a towel.

Heihei vanha kone, tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin.

vanha_tiskikone.jpg

Mistä kaikki sitten johtui. Veikkasin, että tästä. Asennusletkussa on rytty. Luultavasti vesi pääsi tuon juomun kautta valumaan koneen alle. Katsotaan nyt, mikä saaga tästä vahinkojen korjaamisesta kehkeytyy.

img_2099.jpg

Koti Sisustus

Valoa pois kansalta: TeeSI-pimennysverho ja muita pimeitä kikkoja

Kun täällä tehtiin remonttia, hankin uuden pimentävän verhon. Se on valkoinen ja aika naftisti ikkunan peittävä. Näin keväällä ja kesäisin se ei oikein pidä valoa ulkona tällaisen valoherkän yksilön mielestä. Kun olin riittävän univajeinen ja kypsynyt heräämään auringon aamukajastukseen, päätin tehdä vanhasta Ikean pimentävästä verhosta toisen pimennyskerroksen ainoaan ikkunaani.

Vanha rullaverho on musta eikä sellaisenaan enää sopinut ikkuna-aukkoon, oli alunperin aika paljon sitä leveämpi. Joten rullasin kaihtimen auki ja leikkasin sen kangasosan irti muoviputkestaan. Alunperin ajattelin, että nylonnaru, joka nostaa verhon, kulkisi kokonaan verhon takana ja verho laskostuisi kauniisti ylös nostettaessa. Siksi tein verhoon vekit sen takapuolelle ja niihin läpivedot ja vedin narut sitten läpivetojen kautta koukkuihin ikkunanpokiin: kaksi koukkua verhon kohdalle ja yksi koukku verhon sivuun (narujen alkupään kiinnitin verhon alalaidan koviketankoon). Tämän kolmannen koukun kautta johdetaan verhon nostavat narut sopivasti ikkunan reunaan. Kiinnitin verhon ikkunasyvennyksen yläreunaan purjelukoilla. Purjelukot ovat loistavia, suunniteltu tilanteisiin, jossa jotain kangasta pitää päästä kiinnittämään ja irrottamaan kiinteästä kehyksestä. Esimerkiksi veneen sadesuojat kiinnitetään usein niillä.

Kiinnitin purjelukkojen lukko-osan ikkunasyvennyksen yläreunaan ja koukut suoraan ikkunanpokaan:

img_1938.jpg

Purjelukko asennetaan siten, että läpivientiosa niitataan tai taotaan kiinni kankaaseen, jota tahdotaan kiinnittää ja lukollinen osa ruuvataan alustaan, johon kangas pitää kiinnittää. Lukot ovat huomaamattomia ja todella kestäviä oikein kiinnitettyinä. Niitä saa mm. Bauhausista 10 kpl:een pusseissa veneilytarvikeosastolta. Viisi kappaletta riitti pimennysverhon kannattelemiseen.

img_2040.jpg

Jollain pehmeämmällä kangaslaadulla tämä laskossysteemi toimisi hyvin, mutta kun jäykästä pimennyskankaasta tehdyn verhon nosti ylös, niin se meni ryttyyn ja ryttyjen kulmista alkoi irrota pimentävää kalvoa mustina murusina. Verho alkoi näyttää tähtitaivaalta alhaalla ollessaan, ihan kuin siinä olisi ollut pienenpieniä reikiä. Joten, verho alas ja takaisin suunnittelupöydän ääreen. Päätin muokata nostomekanismin sellaiseksi, että verho menee nostettaessa rullalle eikä vaan ryttyyn. Uudessa systeemissä verhonarua meni tuplasti aiempaa enemmän, sillä naru kiinnitettiin verhon yläkiinnikkeisiin etupuolelta, vedettiin kokonaan verhon ympäri ja sitten taas nurjalle puolelle, josta se koukkujen kautta kiskottaessa sitten rullaaa verhon ylös. Onneksi olin ostanut Clas Ohlsonilta veneilijän yleisnylonnarua kokonaisen puolan, joten sitä riitti. Koukut olin jo ripustanut oikeille kohdille ikkunanpokiin. Eli homma siis meni näin:

img_2033.jpg

Valkoiset narut ovat vähän rumat, kun verho on alhaalla. Mutta toisaalta, vielä rumempi olisi päivällä ikkunalaudalle kiertyvä tumma nauha, joka sitten taas olisi verhon alhaalla ollessa kauniimpi.

img_2028.jpg

Tästä tuli varsin toimiva peli. Verho rullautuu ylös nostettaessa kauniisti ja se on helppo laskea iltaisin. 

Todella valoherkälle ihmiselle tädilläni on hieno patentti: ikkunasyvennyksen ulkopuolelle liimanauhalla kiinnittyvää tarranauhaa, jonka toinen puoli sitten ommellaan pimentävään verhokankaaseen. Illalla verho lasketaan ja painetaan kiinni tarranauhan vastakappaleeseen. Tulee kuulemma todella pimeää!! Minä ehkä selviän vielä tällä sälekaihtimet, kaksi pimentävää verhoa ja silmälaput -menetelmällä. Toistaiseksi. 🙂

Koti Sisustus DIY