Pieniä huomaavaisuuksia

Raahustin kohti kotirapttua rättiväsyneenä ja huomaan, että naapurin 9-10 -vuotias poika on menossa sisälle ennen minua. Tyyppi avasi oven, astui sivuun ja piti ovea auki minulle! Olin niin vaikuttunut! Kiitin melkein nolona ja toinen vielä reippaasti vastasi, että ”eipä mitään”. Mutta kyllä se oli vaikka mitä! Kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat eivät koskaan jää huomaamatta. 

Tapasin vähän aikaa sitten ystäväni, joka seurustelee espanjalaisen miehen kanssa. Hän sanoi, että parkkipaikalla oikein hävettää, kun mies avaa hänelle autonkin oven. Nauroin siihen, että ehkä oikeampi reaktio olisi oikein kunnon ”score”-tyyppinen tuuletus :D. Arkielämää ilostuttavat niin paljon tuollaiset pienet, mutta ajan saatossa isoksi kasvavat huomaavaisuudet. Eikä tähän tarvita edes mies-nais -asetelmaa. Kohtelias voi olla kenelle vaan. Itse annan aina istuimen vanhemmalle julkisissa, istuinpa sitten luovutusvelvollisella paikalla tai en. Kerään roskia jos osuvat tielleni, vien työkaverin kahvikupin tiskikoneeseen, pidän ovia auki vanhemmille, hymyilen vastaantulijoille jos oikein rohkaistun, sanon kauniin sanan, jos jollakin on uusi pusero/hiukset/mitävaan. Mikä on sinun tapasi ilahduttaa läheisiä tai ventovieraita?