Valoa pois kansalta: TeeSI-pimennysverho ja muita pimeitä kikkoja
Kun täällä tehtiin remonttia, hankin uuden pimentävän verhon. Se on valkoinen ja aika naftisti ikkunan peittävä. Näin keväällä ja kesäisin se ei oikein pidä valoa ulkona tällaisen valoherkän yksilön mielestä. Kun olin riittävän univajeinen ja kypsynyt heräämään auringon aamukajastukseen, päätin tehdä vanhasta Ikean pimentävästä verhosta toisen pimennyskerroksen ainoaan ikkunaani.
Vanha rullaverho on musta eikä sellaisenaan enää sopinut ikkuna-aukkoon, oli alunperin aika paljon sitä leveämpi. Joten rullasin kaihtimen auki ja leikkasin sen kangasosan irti muoviputkestaan. Alunperin ajattelin, että nylonnaru, joka nostaa verhon, kulkisi kokonaan verhon takana ja verho laskostuisi kauniisti ylös nostettaessa. Siksi tein verhoon vekit sen takapuolelle ja niihin läpivedot ja vedin narut sitten läpivetojen kautta koukkuihin ikkunanpokiin: kaksi koukkua verhon kohdalle ja yksi koukku verhon sivuun (narujen alkupään kiinnitin verhon alalaidan koviketankoon). Tämän kolmannen koukun kautta johdetaan verhon nostavat narut sopivasti ikkunan reunaan. Kiinnitin verhon ikkunasyvennyksen yläreunaan purjelukoilla. Purjelukot ovat loistavia, suunniteltu tilanteisiin, jossa jotain kangasta pitää päästä kiinnittämään ja irrottamaan kiinteästä kehyksestä. Esimerkiksi veneen sadesuojat kiinnitetään usein niillä.
Kiinnitin purjelukkojen lukko-osan ikkunasyvennyksen yläreunaan ja koukut suoraan ikkunanpokaan:
Purjelukko asennetaan siten, että läpivientiosa niitataan tai taotaan kiinni kankaaseen, jota tahdotaan kiinnittää ja lukollinen osa ruuvataan alustaan, johon kangas pitää kiinnittää. Lukot ovat huomaamattomia ja todella kestäviä oikein kiinnitettyinä. Niitä saa mm. Bauhausista 10 kpl:een pusseissa veneilytarvikeosastolta. Viisi kappaletta riitti pimennysverhon kannattelemiseen.
Jollain pehmeämmällä kangaslaadulla tämä laskossysteemi toimisi hyvin, mutta kun jäykästä pimennyskankaasta tehdyn verhon nosti ylös, niin se meni ryttyyn ja ryttyjen kulmista alkoi irrota pimentävää kalvoa mustina murusina. Verho alkoi näyttää tähtitaivaalta alhaalla ollessaan, ihan kuin siinä olisi ollut pienenpieniä reikiä. Joten, verho alas ja takaisin suunnittelupöydän ääreen. Päätin muokata nostomekanismin sellaiseksi, että verho menee nostettaessa rullalle eikä vaan ryttyyn. Uudessa systeemissä verhonarua meni tuplasti aiempaa enemmän, sillä naru kiinnitettiin verhon yläkiinnikkeisiin etupuolelta, vedettiin kokonaan verhon ympäri ja sitten taas nurjalle puolelle, josta se koukkujen kautta kiskottaessa sitten rullaaa verhon ylös. Onneksi olin ostanut Clas Ohlsonilta veneilijän yleisnylonnarua kokonaisen puolan, joten sitä riitti. Koukut olin jo ripustanut oikeille kohdille ikkunanpokiin. Eli homma siis meni näin:
Valkoiset narut ovat vähän rumat, kun verho on alhaalla. Mutta toisaalta, vielä rumempi olisi päivällä ikkunalaudalle kiertyvä tumma nauha, joka sitten taas olisi verhon alhaalla ollessa kauniimpi.
Tästä tuli varsin toimiva peli. Verho rullautuu ylös nostettaessa kauniisti ja se on helppo laskea iltaisin.
Todella valoherkälle ihmiselle tädilläni on hieno patentti: ikkunasyvennyksen ulkopuolelle liimanauhalla kiinnittyvää tarranauhaa, jonka toinen puoli sitten ommellaan pimentävään verhokankaaseen. Illalla verho lasketaan ja painetaan kiinni tarranauhan vastakappaleeseen. Tulee kuulemma todella pimeää!! Minä ehkä selviän vielä tällä sälekaihtimet, kaksi pimentävää verhoa ja silmälaput -menetelmällä. Toistaiseksi. :)