157cm !

 

Pisimmillään minut on mitattu 158 senttiseksi. Neuvolassa tosin minua ei saatu 157 senttiä pidemmäksi enää. 😀

Olen lapsuutta lukuunottamatta aina ollut ylpeä ”lyhyydestäni”. Se on tehnyt minusta sen ”söpön, suloisen pikkasen”. Sydäntäni lämmittää vieläkin, kun eräs n. 190 cm pitkä ystäväni nimitti minua nuoruudessamme pikkaseksi. Hän jopa esitteli minut ystävilleen ”pikkasena”, enkä koskaan ottanut sitä muuna kuin positiivisena ominaisuutena!

 

 

Olen kerännyt ympärilleni pidempiä ihmisiä. Yhden parhaimman ystäväni kanssa kulkiessamme, äitini kutsui meitä majakaksi ja perävaunuksi. Myös mieheni on minua reilun päänverran pidempi. Poikaystäväksi on ”kelvannut” vain minua pidemmät, tosin ystäviä en ole tietenkään pituuden mukaan valinnut, mutta onhan se kiva että saa apua varpistellessaan. :D

 

Ulkoisesti en ole välttämättä niinkään mallin kaunis, kuin en pitkäkään, vaikka sitäkin alaa mietin. Olen enemmän tosiaan nätti-kategoriaan kuuluva. Kuvaajani käski minun huijata parilla sentillä pituuteni, mutta eihän se mitään auttanut! :D

 

 

 

Joskus lyhyys on ärsyttänyt, mutta ei enää vuosiin. Olen hyvä juuri tämän pituisena! Lyhyt on söpöä!

 

 

 

Hukkapätkä, palosammutin… 

HAH! Mitä korkeampi puu, sitä lahompi latva. ;) 

 

 

Olen taskukokoa, ja ylpeä siitä!