13 on epäonnen numero.

Otsikon numero 13 pätee myös vuoteen 2013. Ei tämä vuosi pelkkää kärsimystä ollut, ei toki! Tähän vuoteen on mahtunut ja tulee vielä mahtumaan monia ihania asioita. Kuitenkin oman sukuni osalta on tähän vuoteen mahtunut enemmän huonoja ja pelottavia asioita, kuin mitä aikaisemmin on yhteen vuoteen osunut!

Listaanpa hiukan näitä epäonnen numeron taakse sopivia asioita, joista onneksi on kääntynyt hyväksi jo suurin osa:

– Sain diagnoosiksi: ahdistuneisuushäiriö, mahdollinen anoreksia ja masennus. Nyt omistan Eroon ahdistuksesta-kirjan, syön masennukseen ja ahdistukseen tarkoitettua lääkettä ja anoreksia ei ole terapeutinkaan mielestä enää vissiin minuun sopiva diagnoosi, vaan jatkuva pahoinvointi tosiaan sai minut välttelemään ruokaa. Nyt oloni on parempi, olen lihonut nelisen kiloa ja nautin elämästä! Vatsa vaivaa yhä välillä, mutta elämä sen kanssa on jo huomattavasti helpompaa.

– Oman lääkityksen aloituksen sivuoireet. Niistä on onneksi selvitty ja lääke tuntuu muuten sopivalta. Katsotaan sitä lääkityksen lopetusta sitten joskus tulevaisuudessa ja stressataan sen sivuoireita sitten.

– Äitini sai aivoverenvuoden ja vietti teho-osastolla parisen viikkoa ja kaiken kaikkiaan sairaalassa/terveyskeskuksessa 6
4,5 viikkoa. Nyt äiti voi hyvin ja on alkanut pistää elämää uusiksi ja poistamaan stressaavia asioita. Tupakoinnin lopettamiseen odotellaan helpottavia lääkkeitä, toivotaan että niitä saa syödä äidin lääkkeiden kanssa. Äiti kärsii muistihäiriöistä, mutta ajan kanssa selviää onko vaiva pysyvä vai hetkellinen.

– Olin oman hormoonitoimintani kanssa seurauksessa touko-elokuun. Prolaktiini tasoni heitti ensin matalasta korkeaan ja sitten korkeasta normaaliin. Saimme siis pelätä minun sairastuneen hyvänlaatuiseen aivokasvaimeen, mutta tänään sain lääkäriltä soiton, että viimeisin mittaus on täysin normaali ja vakavaa sairausta ei täten tarvitse pelätä ja seurantaa ei enää tarvita! Jee! Stressi siis ilmeisestikin sekoitti nekin.

– Sukulaiseltani sen sijaan löytyi luomesta melanooma ja hän joutuu nyt lisätutkimuksiin jossa sen levinneisyys selvitetään. Rukoilemme hänelle voimia parantua sairaudesta ja toivomme lääkäreiden osaavan työnsä hänen kanssaan yhtä hyvin, kuin he äitini kanssa osasivat!

Seuraava postaus on sitten niistä ihanista asioista, joita tämä vuosi myös pitää sisällään! Minä lupaan! :)