Tavallisuudesta poikkeava torstai!

Miten tämä torstai erosi esimerkiksi viime viikon torstaista?

No ainakin yhdellä paniikkinaurua aiheuttavalla, yhdellä kiirettä aiheuttavalla, kahdella ärsyttävällä autoilijalla ja kahdella kivalla asialla!

Aloitetaan paniikkinaurusta…

Mies oli lähtenyt juuri hetki sitten töihin kun havahdun unestani kunnolla. Kuuleman perusteella kissa jahtaa taas jotain! Hiirtäkö? Eihän niitä ole kuulunut katollakaan juoksevan!

Laitoin valon aulaan ja kyllä, hiiri oli kissan tassuissa. Ai, että miten kiva leikkikalu!

Paniikissa soitin miehelle, että mitä helvattia mä teen hiirelle, joka kierii pitkin keittiön lattiaa, kun kissa on vammauttanut sen! Minähän en moiseen koskisi!

”Tota, tota, ota imuri!”

Whup, ja hiiri pääsi kaverinsa seuraan.

Tietysti tämä kaikki älämölö herätti tytön, mutta ainakin hän pääsi näkemään oikean hiiren!

Olimme tytön kanssa pirteitä kuin peipposet ja kello näytti 04.50. Nalle Puh pyörimään ja kaivauduttiin sohvalle peittojen alle.

Kuudelta vihdoin nukahdimme ja enkös sitten herännyt 7.50 siihen kun mies laittaa viestiä! Olin aamuyöllä laittanut herätyksen tilalle muistutuksia, jottei akku kuluisi. En kuitenkaan herännyt muistutuksiin. Niimpä heräsin silloin kun olisi pitänyt olla jo tytön kanssa matkalla hoitoon. Emme me onneksi pahasti myöhästyneet. Meidän neiti kun oli tosi reipas nopeasta herätyksestä huolimatta!

Sitten niihin ärsyttäviin autoilijoihin.

Ensin edessämme meni kuski, joka ajoi alinopeutta, ajoi keskellä tietä tai vastaantulijoiden puolella. Palasi omalle kaistalleen juuri juuri kun vastaan tuli auto, ja vähät välitti vaikla tööttäilin takana kun hän vaaransi pikkutien liikenteen ajamalla väärällä puolella tietä!
Kun tästä kaverista päästiin, tultiin keskustassa jonkin matkaa autoilijan perässä, joka ei myöskään ymmärtänyt nopeusrajoituksia. 20 km/h on sama asia kuin lupa ajaa 40 km/h. Voitte varmaankin kuvitella kuinka kihisin raivosta kun olimme jo kerta valmiiksi myöhässä.

Kotiin päästyämi rentouduin aamupalan ääressä radiota kuunnellen. Loppuviikkoon kuuluvalla tavalla sain koko talon siivottua ja ehdinpä vielä ottaa hetken rennosti kirjankin parissa, ennen kuin vanha ystäväni poikkesi kylään!

Voi kuinka kivaa minusta on ylipäätään saada kavereita tänne maalle, mutta erikoista tästä teki sen, ettemme olleet tämän tapauksen kanssa nähneet kunnolla varmaan… Apua, en varmaan valehtele jos sanon, että yli viiteen vuoteen!

Pikaisesti näimme edellisenä keväänä kun olin viimeksi baarissa ja hän sattui olemaan työvuorossa. Sitä ei kuitenkaan voi kutsua kunnon tapaamiseksi.

Tähän miespuoliseen ystävääni tutustuin 2004 ja näimme spr:n takia viikoittain. Lopulta aloimme nähdä harrastuksen ulkopuolellakin ja löysinpä lopulta itseni hänen kaveripiirinsä keskeltä. Voi nuoruutta!

Nyt kun olemme silloin tällöin entisen jatkuvan yhteydenpidon ja näkemisen sijaan lähivuosina lähinnä vaan vaihtaneet kuulumiset puhelimen tai fb:n välityksellä, oli mukavaa huomata keskustelun sujuvan entiseen malliin ja 1,5 tuntia vain vilahti kuulumisia vaihtaen.

Toinen kiva perustorstaista poikkeava asia oli kun mukava naapurimme koputti oveen ja myi kyläkoulun puolesta toffeeta! Ai että!

Ostimme kaksi rasiaa kovasta hinnasta huolimatta. Koska
A: pitäähän sitä pienen koulun oppilaita tukea B: naapurisopu säilyy C: ne karkithan on superhyviä!

P.S. Mies tilkitsi kaikki mahdolliset reiät, joista hiiret voivat keittiöön tunkea.