Onneksi minulla on…

Oma ihana mies, joka pitää sylissä kun sitä eniten tarvitsen. Joka tietää oikeat sanat. Joka on ja pysyy aina vierellä, vaikka vastoinkäymisiä olisi yksi toisensa jälkeen. Joka on rakas, ja joka rakastaa. Ehdoitta. <3

Oma ihana tytär, joka tunkee syliin ja höpsöttelee. Ihana pieni joka puhua pölpöttää koko ajan vaan enemmän ja saa meidät aina nauramaan. Tytär joka nauraa räkättää Tuhkimon ilkikuriselle kissalle. Tytär joka rakastaa, jota on niin helppo rakastaa kaikesta sydämestään. <3

Äiti, joka on vahvaakin vahvempi ja omista vaikeuksistaan huolimatta on silti maailman paras äiti. <3

Sisko, jolle voi luottavaisin mielin jättää tyttäremme hoitoon. <3

Miehen vanhemmat ja meidän molempien sukulaiset, jotka tukevat ja kuuntelevat niin iloiset kuin surullisetkin asiat. Ihmiset, joiden kanssa on helppo olla.

Ystävät, jotka iloisista uutisista riemuitsevat kanssamme ja surun hetkellä ovat tavoitettavissa ja tukena. Ystävät jotka eivät ole hylänneet vuosien saatossa, vaikka elämä on meitä kaikkia eritavoin riepotellut.

Kiitos teille, että minulla, että meillä on teidät. Tänäänkin. <3