Parka ja sen perhe.
Perheemme ensimmäinen parka lienee miesparkani. Kuten olen ennenkin tainnut mainita, hän herää viimeistään neljältä aamulla, lähtee töihin ja palaa siinä 17.15-18.30 välillä. Kyllä. Hän tosiaan on raasu, joka ehtii nukkua liian vähän ja lisäksi paiskii päivän fyysisesti raskaassa työssä.
Sitten ollaan me raasun perhe. Ensimmäisenä lapsiraasu joka joutuu heräämään pääasiassa noin 6.45, mutta vaihtelevasti myös 5.00-7.20. Aikaiset aamut, 9 tuntiset hoitopäivät. Raasu pieni, kyllä, hänkin.
Sitten olen myös minä raasu. MINÄ, joka tuppaan monelta unohtumaan oman raasuuteni suhteen. Jos mietin hiukan viikkoani arkipäivien suhteen.
Herään noin 45 minuuttia ennen kuin herätän tyttäremme. Laitan itseni kuntoon, pakkaan omat eväät ja ruokin kissan. Sitten herätän pienemme, jonka laitan hoitokuntoon useimmiten Pikku Kakkosta katsellessa (aamujen pelastaja). Tämän jälkeen suuntaamme kohti hoitopaikkaa, jonne jätän pienen rakkaamme 9 tunnin ajaksi hoitoon tuntemattomalle ihmiselle, laittaen kaiken luottamukseni hänen osaamiseensa rakkaimpani hoidossa. Ajan töihin noin 25 minuuttia ja vietän töissä pääasiassa sen 8 tuntia (työviikko 38,25h). Töissä hoidan toisten lapsia, miten hullua, kun löytyy omakin! Töiden jälkeen tytön hoitoon ajo 25 min, ja heitetään vaikka, että perille päästessä kello on neljä! Aikaisen päivän kunniaksi suuntaamme kauppaan ja pääsemme kotiin hiukan ennen viittä! Tyttö alkaa piirtää tai maalata keittiössä, tai katsoo Pikku Kakkosta, minun purkaessa kassit. Sitten ruoan kimppuun. Mies saapuu töistä, sytyttää takan ja viihdyttää tytärtä, kunnes saan ruoan valmiiksi ja syömme yhdessä. Sitten tyttö haluaa, että luetaan yhdessä Muumi-kirjaa. Ja oho, kello on 18.45 ja voikin suunnata suihkuun, jotta ehtii Salkkareiksi telkkarin eteen. Tytär katselee Padilta Kaapoa, jotta äiti ja isi saa hetken omaa aikaa. Sitten vietetään yhdessä aikaa koko perheen voimin, syödään iltapalaa ja pestään hampaat. Yhdeksältä kootaan koko porukka kissaa myöden meidän sänkyymme. Katsellaan yhdessä hetki telkkaria. Ensin nukahtaa usein mies ja kun tytär nukahtaa pian isänsä jälkeen, kannan hänet omaan sänkyynsä, laitan yövalon päälle ja hipsin sulkemaan takan luukun. Tämän jälkeen katselen hetken esim. Sinkkuelämää rauhassa ja 22-22.30 yleensä suljen telkkarin ja alan itse nukkumaan.
Olen arkisin puolet ajasta yksinhuoltajan-määrän hoitava äiti. Tai no melkeinpä enemmänkin. Rakastan elämääni, en vaihtaisi tytärtäni, enkä miestäni. Johonkin vaan täytyy purkaa omia mietteitä, ja sitähän varten tämä blogi on. Haluaisin ihmisten tajuavan, että minäkin teen paljon. Minäkin raadan.
Ja kyllä, olin juuri kotona melkein vuoden, ja nautin siitä. Silloin oli tietysti helpompaa! Vaikka lapsen hoito oli minun vastuullani arkisin ja hoitopäiviä oli vain pari viikossa, oli helppoa. Mutta minä myös tarvitsin sillä hetkellä sitä, kotona oloa, rentoutumista, tyttäremme kanssa rauhassa oloa, saadakseni itseni taas parempaan kuntoon.
Onneksi tukena ja apuna on isovanhemmat, joiden luona tyttö voi yöpyä vaikka kerran kuussa, sekä isovanhemmat ja ystäviä, jotka tarjoavat apuaan. Giniseni ja Pääpöpöni, kyllä mä varmaan vielä ton Tiitun teillekin hoitoon annan, nyt kun se jo on oppinut muistaamaan teiät. :D Ja N&V, ootte maailman paras ystäväpariskunta! Haluatte meidät seuraanne koko perheenä, vaikka ne pariskunta illatkin välillä tekee hyvää! Molempina kelvataan, ja se on tärkeää, ihanaa! Kiitos! <3
Teidän avulla jaksaa! <3
Ensi kerralla sitten juttua vihdoin kodistamme, tai sitten ahdistuneisuushäiriöstä!