Pieni se pääsee yllättämään!

Se puhuu! Se kertoo päivästään! Se tekee kuperkeikkoja ja on taitava tasapainoilija! Ja kohta Tiitu, tuo meidän pieni, täyttää jo KOLME vuotta!

Kun seuraa lastaan päivittäin, sitä havahtuu välillä ihmettelemään, mitä kaikkea pieni ihminen onkaan jo oppinut. Vaikka omat isovanhempani ihmettelevät meille asioita, joita tyttö on viikossa-parissa oppinut, ei sitä itse niitä samalla tavalla huomaa. Tiitu on aina ollut taitava liikkuja ja puhe onkin se jolla meidät yllätetään parhaiten. Sanavarasto on laaja, keskustelut tapahtuvat lausein ja nyt myös kerrontaa on alkanut olla enemmän. 

Kun tytöltä kysyy, mitä hän on hoidossa tehnyt, saa vastaukseksi oikeita asioita. On leikitty ***** kanssa ja käyty ****-hallissa jumppaamassa ISOILLA palloilla. Kerrotaan mitä on syöty ja mitä ei, esimerkiksi eilen illan keskustelunpätkän tyyliin: 

”Ei Tiita syöny puuroo.”

”Aijaa, mikset syönyt?”

”Hillo väkevää.”

Jep, hillo ei tytölle aina maistu… Lauseet oli tällä kertaa lyhkäsiä, mutta minusta on ihanaa kun tyttö osaa tosissaan selittää asioita. Myös niitä joiden tapahtumisesta on jo aikaa. 

Tyttömme on myös omatoiminen ja reipas tapaus. Tänään hän oli kiivennyt hoidossa keinutuoliin kiikkumaan, ja keikauttanut itsensä taitavasti ympäri. Hoitajamme oli keskustellut eteisessä toisen lapsen äidin kanssa, kun oli kuulunut kolahdus ja hetken päästä tyttäremme oli muina naisina tassuttanut paikalle. Kolahduksen syy oli selvinnyt vasta kun hoitaja oli nähnyt kaatuneen tuolin. Mitäpä sitä turhaan vinkumaan… Etenkään kun on käsketty keinumaan ISTUALTAAN.