Äitienpäivä on joka päivä. <3

Tyttäremme antoi hoidossa tehdyn lahjansa minulle jo torstaina. ”Paljon hyvä onnea päivä äiti!” taisi olla tyttäremme lause, kun hän silmät onnesta loistaen sai vihdoin ojentaa lahjansa! Olin niin onnellinen pienestä rakkaastamme ja liikuttunut siitä, että minä saan rakastaa ja saada rakkautta omalta lapseltamme, tuolta ihanalta pieneltämme. <3

Perjantaina, kun hain tyttäremme yökylästä ja nappasin mamman meille viikonlopuksi, oli tyttäremme ihan innoissaan uudesta sanastaan ”salaisuus” ja hihitti mammalle heidän oman salaisuutensa riemusta. Illalla söimme mamman ohjeella yhteistyönä tehtyä pannaria hillolla ja kermavaahdolla! Tästä on alkanut tulla meille perinne, jota aion pitää yllä jatkossakin kun mamma tulee yökylään! <3

Lauantaina söimme anoppini tuomaa äitienpäiväkakkua ja katsoimme ihanalla, isolla porukalla Euroviisuja, sekä nauroimme katketaksemme väsymyksen ja hyvän päivän yhdistelmästä muun muassa Georgian herra ääntenjulkistajalle, jolle ei oltu saatu riittävän isoja vaatteita. Tirsk! Kehitimmepä me myös jo esitysidean, jolla Suomellakin olisi mahdollisuus voittaa ensi vuonna!

Äitienpäivä alkoi ihanasti kun tyttäremme sai kiikuttaa lahjansa ja ne YLLÄTYKSET minulle, mammalle ja fammulle, sekä syödä äitienpäivän aamupalan vanhempiensa, isovanhempiensa, isotätinsä, sekä isänsä serkun kanssa. Ihan mahtavaa!

Iltapäivällä nähtiin vielä kasa sukulaisia isoisomamman luona kahvitellessa ja mamman mansikkakakkua (tai sen kermoja) maistellen. 

Ihana äitienpäivä!

 

Ovathan nämä nyt ihania! Hoidossa tyttö oli tehnyt kukkaruukun ja pöytäliinan. Mamman kanssa tytär oli tehnyt salaisuuden, eli ihanan kortin, jossa oli ihania ”peehosia”! Voi rakkaus! <3

 

Samalla kuitenkin mietin tänään, että on se äitienpäivä meillä äideillä aina. Ilman lahjoja, kortteja ja salaisuuksia, me saamme nauttia suurimmasta mahdollisesta lahjastamme. Lapsesta.

Saamme puhaltaa pipit, säikytellä möröt pois, kuunnella kiukut ja lohduttaa surut. Saamme nauraa kippurassa lapsen kanssa ja joskus lapsellekin sydän täynnä rakkautta. Saamme painaa unisen, lämpöisen pienen rintaamme vasten ja toivoa maailman olevan hyvä ja armollinen meidän tärkeimmällemme. Saamme katsoa pientä, joka on jotain niin suurta, että sydän meinaa pakahtua. Lapset ovat rakkaus ja minä kiitän suurempia voimia omastamme, sekä siitä pienestä hipaisusta, jonka saimme viime vuonna kokea. Kaikille ei suoda tällaista onnea. Kiitos, että me olemme saaneet näin suuren lahjan, oman rakkaamme. <3