Uudenlainen arki alkoi.

Tänään heräsin pitkästä aikaa seitsemän aikoihin, nautin aamupalan yksikseni ja laittauduin ja hipsin sitten herättämään tytärtämme. Tänä aamuna tyttäremme söi aamupalan vielä kotona, mutta huomenna aamupala on hoidossa!

Kyllä! Tänään suuntasin päiväkotiin 3-5 -vuotiaiden ryhmään. Kolme mukavaa työkaveria omassa ryhmässäni ja talon täydeltä mukavia ihmisiä! Sekä kasa energisiä muksuja. 😀

Ei nostelua, ei vaatteiden pukemista alusta loppuun, vain pientä jelppimistä. Jes! Tästä huolimatta seistyäni 1,5 tuntia ja touhotettuani, oli pakko ottaa lasi vettä ja istua alas. Silmissä alkoi pimetä. Eli täytyy muistaa litkiä vettä ja istua aina kun mahdollista. Jo pelkästään välttääkseni pahimmat liitos- ja lonkkakivut. Kävelen loppuviikosta taas jo kuin ankka varmaan. 😀

 

Tyttäremme jäi hoitoon suukon ja vilkutuksen jälkeen ilman ongelmia. Kuten arvelinkin. Onhan tämä hoitaja jo neljäs kahden vuoden sisällä… 

Päivä oli mennyt hyvin, tyttö oli nukkunut päikkärit ja syönyt normaalisti. Ja kun 7,5 tunnin hoitopäivän jälkeen hain tytön, juoksi luokseni iloinen pieni, joka ilmoitti ”minulla oli sinua ikävä.” <3

Ikävä tulee varmasti itse kullekin, mutta eiköhän me hetki pärjätä. Äitiyslomaan on enää 11 viikkoa! Ja joulukin on välissä! <3 

 

P.S. Joku töissä meinasi, ettei minun vatsan kasvuvauhdilla töitä tehdä enää helmikuussa. :D

 

Kissan asento kuvaa koko perheen tämän illan olotilaa. Nyt ollaan vaan ja hengaillaan.