Kahvila labran edessä!

Tänään aamulla suuntasin jännitämääni sokerirasitustestiin. 

Ilta kymmenestä asti syömättä oltuani, vatsa kurnien astuin terveyskeskukseen. Ja mikä minut otti vastaan? Juuri paistettujen munkkien ihana tuoksu! Ja mikä parasta, tämän munkkeja ja teetä sisältävän kahvilan luokse päästyäni, sain huomata labran olevan suoraan kahviota vastapäätä. Odotustila oli siis oikeastaan itse kahvila! En tiennyt itkeäkö vai nauraa! 

Kylmän, ylimakean ”vadelmalitkun” alas saatuani, vietin kaksi tuntia kahviossa kirjaa lukien ja odotin vain viimeisen verikokeen ottoa. Kun koetus oli vihdoin ohi, marssin kahvioon ja ostin pussillisen munkkeja kotiin viemisiksi! 😀

Nyt pötkötän sohvalla aamupalan jäljiltä. Menen töihin vasta maanantaina. Olo ei ollut energisin sokerilitku-aamiaisen jälkeen, joten jätin suosiolla työpäivän väliin. 

Eilen oli muuten neuvolakin. Kaikki muuten hyvin, mutta hb oli tippunut entisestään ja arvo oli enää 90. Nyt syödään tuplamäärä rautaa. Viime käynnillä, jolloin sain käskyn aloittaa raudansyömisen, oltiin vielä 109:ssä. Noh. Ehkä otan ystävän neuvosta vaarin ja alan rouskuttaa rautanauloja! 

Vatsan kasvukin on hidastunut, ainakin hetkeksi. Viimeksi olin yläkäyrän yläpuolella, nyt tipahdettiin vähän yläkäyrän alle. Tasaisesti yläkäyrän lähellä silti mennään. Esikoisen odotuskorttia vilkaistuani, huomasin silloin menneeni melko tasaisesti keskikäyrän mukaisesti. Silloinkin olin loppuraskaudesta ihan hyvän kokoinen. Kuinkahan iso olen tällä kertaa! Hui! :D

Pallomaha viikolla 26 toivottaa hyvää viikonloppua!