Missä on mun varpaat?
”Meille tulee vauva.”
”Niin tulee, mutta vasta keväällä rakas.”
”Tyhmä juttu.”
Täällä yksi tuleva isosisko odottelee jo vauvaa kovin. Itsekin odotan innolla helmikuuta ja äitiyslomaa. Samalla kauhulla mietin miten isoksi vatsa vielä ehtii kasvaakaan! Voinpa sanoa olevani valmis synnytykseen, enkä ajattele sitä niinkään kauhulla!
Esikoista odottaessani vasta viimeiset viikot helteissä ison vatsan ja suonenvetojen kanssa saivat odottamaan synnytystä. En olisi koskaan uskonut kuuluvani niihin jotka kulkevat voivotellen ja raskaudesta valitellen, kuitenkin raskaudet voivat olla kovin erilaisia. Edelleenkään en tahdo itse odotuksesta ja onnesta valittaa. Sen sijaan nivuskipuja ja selkäsärkyä ei tule synnytyksen jälkeen ikävä. Sängyssä kääntyminen ja nukkumisasennon helppo löytyminen ovat varmaan 9 kuukauden jälkeen taas kiva juttu! En usko myöskään ikävöiväni sitä, kun ei näe mitä vatsan alla onkaan. Kohta saa mies alkaa laittamaan sukkani jalkaani! 😀
Ennen töihin paluuta täytyy käydä ostamassa henkselit, jotta toppahousut pysyvät töissä päällä!
Me suuntaamme tänään ystäväpariskuntamme luo viettämään UV:ta rakettien (+kuulosuojainten ja suojalasien), pulkan ja lastenshampanjan kera! Toivottavasti toppahousuni pysyvät jalassa kun kuljen lasta&pulkkaa vetävän koiran perässä. :D
Tässä vielä tämän päiväinen kuva uuden vuoden masusta. Ensi vuonna nähdään, vielä isompana! ;)
<3