Pettymys kunnan päivähoitoasioihin.

Kaupungeissa valitetaan kun lasta ei saa lähipäiväkotiin ja lasta saattaa joutua kiikuttanaan  toiselle puolelle kaupunkia. Noh… Ei ne asiat ole sen paremmin täällä maallakaan. 

Meidän ”lähialueelta” löytyy kaksi päiväkotia. Toisessa on 21 hoitopaikkaa 3-5 -vuotiaille ja toisessa samanlainen ryhmä, plus muistaakseni 13 paikkaa eskarilaisille. Meidän lähikoulussamme toimii toinen eskari. Niin ja löytyyhän täältä yksi eläkeikää hiljalleen lähestyvä perhepäivähoitaja. 

Sitten on, kiitos kuntaliitosten, suurin osa muusta hoidosta naapurikunnassa. Tai siis samaa kuntaahan tässä nykyään ollaan. HAH. 

Sieltä löytyy sitten yksi iso, uusi päiväkoti, ja muutama pienempi vanha. Jokunen perhepäivähoitaja ja mahtaakohan olla joku ryhmis. Noh, yllätys tai ei, että nekin kaikki ovat TÄYNNÄ. 

Isot lapset haluttaisiin sijoittaa päiväkotiin, mutta niihin ei mahdu. Mehän haimme 2,5 kuukaudeksi tyttärellemme alunperin päiväkotipaikkoja, ja sellainen ”luvattiinkin”, mutta lopulta tyttäremme päätyikin jälleen perhepäivähoitoon. Eihän kyseessä ollutkaan vasta kuin neljäs perhepäivähoitaja 2,5 vuoden sisällä (HUOM. lapsi on tuona aikana ollut kanssani myös kotona noin vuoden verran parissa pätkässä). Lisäksi hoitokausina on varahoitoa ollut neljällä muulla hoitajalla. Jes!

Tyttäremme aloitti joulukuussa uudella hoitajalla, tarkoituksena olla siellä 2,5 kuukautta, eli äitiyslomani alkuun. Nykyinen varahoitopaikka on uudessa, isossa päiväkodissa, ylimääräisenä tavallisessa ryhmässä. Päätimme heti, että vaikka päivähoito-ohjaajan sanojen mukaan: ”Tiidu on niin sopeutuvainen, että hyvin se taas lähtee”, niin meidän tytön varahoito järjestetään itse. Tuskinpa sitä paria kertaa enempää tarvitaan ennen helmikuuta. HAH jälleen!

Tyttäremme hoitaja, tai joku perheenjäsen on ollut melkeinpä jatkuvasti sairaana! Flunssat, kuumeet, allerginen reaktio, vatsatauti, uusinut kuume. Melkein joka toinen viikko olemme saaneet miettiä, että mistä jälleen hoitaja. Kiitos eläkkeellä olevan appiukkoni ja vielä useammin hätiin ehtineet omat isovanhempani, ovat mielellään auttaneet, vaikka olisin soittanut kuuden jälkeen aamulla. Kyllä vain, useimmiten ilmoitus sairastumisesta on herättänyt minut kuudelta aamulla, tai sitten saapunut yhdeksän jälkeen illalla. Silloin on helppoa alkaa hankkimaan hoitajaa…

Toki ymmärrämme ettei sairastumisille mitään voi, mutta emme ikinä olisi osanneet varautua tällaiseen! 

Jos olisimme tienneet tyttäremme olevan jatkuvasti varahoidossa, olisimmekin kiikuttaneet jo silloin joulukuussa ensimmäistä kertaa neidin päiväkotiin, vaikka siellä 100 lapsen keskellä hän ei olisikaan tuntenut lapsia eikä aikuisia. Olisihan hän siihen tottunut kun joka toinen viikko siellä olisi joutunut olemaan…

 

Ja kyllä, minä olin parisen kuukautta sairaslomalla syksyllä, syynä tosin oli se että siirtoni isompien ryhmään kesti ikuisuuden. Itse en voinut kuin hakea sairaslomaa. Raskaus ja vauva kun menivät ehdottomasti toisten lasten hoitamisen edelle. Minun sairaslomani kuitenkin oli tiedossa suht hyvissä ajoin ja niiden kestokin. Silti se oli inhottavaa sekä minulle, että lapsille perheineen ja siksi teinkin itse kaiken minkä pystyin!

 

Noh, alunperin ajattelimme hakea tyttärelle hoitopaikkaa lähipäiväkodeista 11 päiväksi kuukaudessa ensi syksystä lähtien, jotta tytöllä olisi leikkikavereita. Naapurustosta kun ei leikkikavereita vielä paljoa ole keretty hankkimaan. Ja hekin ovat päivät hoidossa. 

Koska emme tähänkään mennessä ole onnistuneet kotialueeltamme hoitopaikkaa saamaan, päätimme että hoitopaikan sijaan otamme kaiken ilon irti seurakunnan kerhoista. Niitä kun pitäisi olla myöskin sen pari kertaa viikossa!

Kurkin jo yksityisiäkin päiväkoteja tulevaisuuden kannalta, mutta yli 1000€/lapsi ei ihan ole meidän ammateillamme kohtuullinen päivähoitomaksu kuukaudessa! Etenkään sitten kun lapsia olisi tarkoitus viedä KAKSI sinne hoitoon. :D

 

Elättelen edelleen toiveita siitä, että äitini saisi jäädä vuorotteluvapaalle kun minä vuonna 2016 palaan työelämään. Siten saataisiin hoidettua lapset kotona kivasti mamman kanssa ja esikoinen menisi jo melkeinpä eskariin ja kuopus ehtisi täyttää melkein kaksi sitten kun hoitoa pitäisi kunnalta hakea. Toivossa on hyvä elää. 

 

Ja koska torstai-iltana hoitaja ilmoitti itse olevansa vatsataudissa, päätimme, että tyttäremme on ensi viikon pois hoidossa ja kotona vaarin ja isoisovanhempien vuorotellessa hoitovuoroja. Koska olen melko varma, että jossain vaiheessa hoitaja ilmoittaa jonkun perheenjäsenensä saaneen tartunnan ja tarvitsisimme kuitenkin hoitajan kotiin. Hoituu hommat paremmin näin, kun aamu kuudelta soitellessa minun papalleni. 

ONNEKSI äitiyslomani alkaa viikon päästä maanantaina!