Reipas esikoinen!
”T:stä on varmasti apua sitten kun vauva tulee!” On neuvolatätikin todennut esikoisestamme jo useamman kerran.
Ja veikkaan hänen olevan ihan oikeassa. Tyttäremme auttelee arjessa mielellään muutenkin, joten vaipan haku, puklurättien kuljetus ja sitterin kiikutus ainakin tulevat varmaan olemaan sellaisia asioita, joita tyttö hoitaa mielellään.
Eräänä iltana tyttäremme selittikin jo isille: ”Minä vaihdan vauvan vaipan kun se haisee hyvälle, ja äiti vaihtaa vauvan vaipan kun se haisee pahalle.”
Yllättäen isiltä tuli vastaus: ”Isikin voisi tehdä äidin kanssa tollasen sopimuksen.”
Minun vastaukseni oli: ”Hah!”
Nyt loppuraskaudesta en ole tuntenut oloani mitenkään kaikista energisimmäksi ja aktiivisimmaksi enää. Kurjilla keleillä ei olla suunnattu ulos, mutta onnekseni olen voinut asettua kirjan tai kaukosäätimen kera sohvalle ja tytär on saanut leikkiä olohuoneessa.
Välillä on rakennettu majaa. Välillä levitetty Muumilaakso tv-tason eteen ja toisinaan on barbiet saaneet kotinsa olohuoneeseemme. On ihanaa huomata kuinka taitava yksinleikkijä meillä onkaan! Vaikka toisinaan tyttö kovin kaipaa kaveria ja 2,5 tuntinen leikkihetki meni kaveruksilla hujauksessa, myös yksinään tyttö saa aikaansa kulumaan.
Pieni prinsessamme myös majoittuu välillä sohvalle äidin lähelle. Silloin voi tehdä palapelikirjaa, katsoa elokuvaa tai lukea yhdessä. Eikä haittaa vaikka äiti ottaisi päiväunet, vaikka tyttö ei moisia enää joka päivä itse tarvitsekkaan.
”Äiti, miksi nukut nyt?”
”Äiti vähän lepää.”
Ja keskustelu on käyty. Tyttö leikkii ihan vieressä tai katsoo Pikku Kakkosen, äidin aina välillä tehdessä tarkastuksen silmää raottaen. :D
Ja kun olen vaivautunut vetämään ulkovaatteet (joista takki on ainoa sopiva) päälle, ja olemme suunnanneet ulos, on riittänyt kun olen jaksanut tepsuttaa postilaatikolle ja takapihalle. Tyttö on mielellään istunut hiekkalaatikolla ja keitellyt ruokia Muumitalossaan, kun itse olen istunut kivellä peffanalusen ja viltin kera. :D
