Alas tulla sitten!
KYLLÄ! Nyt vauva ulos!
Eilinen vietettiin mammalassa, jonne tyttäremme jäikin pariksi yöksi hoitoon. Tänään heillä on ohjelmassa mamman kanssa kampaajalla käynti ja käyvät kuulemma syömässä hampparitkin! Pientä luksusta siis lapselle kotona äidin kanssa kökkimisen sijasta. 😀
Itse ajattelin suunnata palauttamaan kirjaston kirjat ja ehkä töllötellä jonkin elokuvan jumppapallolla hyppien!
Eilen nimittäin oli postilaatikkoon tipahtanut Tyksin kirje. Ensi viikon torstaina pääsen käymään äitiyspolilla niin katsotaan mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Sitten onkin kivasti meneillään jo 41+4 ja vauva on ehtinyt kasvaa varmaan ainakin nelikiloiseksi. Että tympäsee! Mulla kuitenkin papereissa lukee se raskausdiapetes ja ajattelin, että ne tahtoisi varoiksi vielä tarkastaa vauvan koon hiukan aikaisemmin. Mutta mitäpä sitä. Aion kieltäytyä synnyttämästä mikäli painoarvio ensi viikolla on sen 4 kiloa. Niin monelle kaverille on käynyt meinaat niin, että lapsi on ollut sen 300-500 grammaa isompi! Ja minä en lantioni kanssa ole mikään iso! Alle 3,5 kiloisen kyllä pusken pihalle ilman ongelmia, mutta 4,5 kiloista olisin mielummin yrittämättä. Kai kätilö voi sitten hoitaa synnytyksen puolestani? 😀
Täällä siis alkaa henkisesti olo olla sekava (haluan jo nähdä vauvan, mutta täytyykö minun se synnyttää?) ja fyysisesti ollaan yhtäaikaa sekä väsyjä, että yllättävän ketteriä kokoon nähden.
”Kauhee kun sun nenä on turvonnut! Pakko sen vauvan on kohta syntyä! Sulla on ihan sama ku mulla. Koko kroppa nenää myöten turpoaa!” Tokaisi kaverini eilen kun nähtiin. Hänelle oli aikoinaan sanottu, että hänen nenänsä ja kaikki on niin turvoksissa, että vauvan syntymän on oltava ihan lähellä. Toivon tämän pitävän itsellänikin paikkansa. :D
Kädet ja jalat ovat turvoksissa. Sormet naksuu, koska nivelet on vissiin täynnä vettä. Sormet puutuu yhä ja käsiä särkee. Toivon kaikkien näiden vaivojen katoavan siinä kohtaa kun minua ja vauvaa kuljetetaan osastolle. Tai viimeistään kun pääsemme kotiin!
Eilen mammalasta miehen kanssa lähtiessämme antoi tyttäremme meille suukot ja halit, myös vatsanikin sai oman suukkonsa ja taputtellut kera sanojen ”tule vauva ulos”. :D <3 Eli vauva-rakas, isosiskosikin jo kovasti odottaa ja hän on ollut ihanan kärsivällinen odotellessaan sinua jo hiljalleen saapuvaksi! :)
Hiljalleen alan näyttämään tuolta yläosan karvaisemmalta odottajalta. Noin niinkusta ilman niitä karvoja. :D (40+4)
Ylin kuva tuli vastaan instagramissa jokunen päivä sitten. En tiedä mistä alkuperäinen on. Saa vinkata! :)