Äidin kuulumisia.

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten maailmamme järkkyi pahasti. Olin alkanut itse parantua masennuksesta ja saanut vihdoin otteen paniikkihäiriöstäni. Mieheni kesäloma oli juuri alkanut ja vietimme lauantai iltaa rauhaksiin kotona kun puhelimeni soi ja pikkusiskoni soitti itkien. Äitimme oli joutunut sairaalaan. Lukinkalvon alainen aivoverenvuoto, 25% henkiinjäämismahdollisuus ensihetkinä, mikäli hengissä selviää, voi vammat aivoissa olla sellaiset, ettei koskaan enää pärjää yksin. Kirjoitin aiheesta noin kaksi vuotta sitten. 

Äitimme leikattiin parisen kertaa, hänelle laitettiin shuntti, hän selvisi saamastaan aivokalvontulehduksesta ja selviytyminenkin kasvoi hiljalleen 25% -> 50% ja siitä koko ajan paremmaksi. Äiti vietti teho-osastolla yhteensä noin parisen viikkoa, Tyksin toisella osastolla toiset parisen viikkoa ja sitten vielä terveyskeskuksessa noin kolmisen viikkoa, ellen nyt ihan väärin muista. Sen jälkeen äiti oli hetken meillä ennen kuin palasi omaan kotiin asustelemaan. 

Nyt kaksi vuotta myöhemmin äitini on palannut juuri Kreikan matkalta! Hän on ollut mukana työelämässä reilun vuoden päivät ja tokaisi eläkettä tarjonneelle lääkärille, ettei hän nyt viisikymppisenä aio kotiin jäädä! Muistona parin vuoden takaisista tapahtumista on arpi päässä, shuntti jonka voi tietyistä kohdista tuntea ulkopuolelta ja heikentynyt muisti. Asioita joiden kanssa pystyy elämään normaalia elämää. Jossain vaiheessa on vielä edessä leikkaus, silloin voimme vain toivoa kaiken menevän hyvin. Nyt kuitenkin olemme onnellisia mammasta, joka saa nähdä tyttärentyttäriensä kasvavan. <3