Kun kaikki itkettää.

Huomasin tämän jo esikoisemme synnyttyä. Itkuherkkyys! Neljä vuotta sitten vihdoin ymmärsin äitiäni! Olinhan minäkin toki joskus elokuvaa katsoessa itkenyt, mutta nyt itkun sai aikaan kaikki! 

Nyt kuopuksemme synnyttyä tämä on vain pahentunut! Katsoppa siinä telkkaria, kun joka toinen ohjelma saa tipan linssiin!

Hurja remontti, joo ei moro! Ihmisten talo tuhoutunut, yhyy. Nyt ne sai uuden ihanan talon, yhyhyy. 

Nätti nakuna, just tolta mustakin välillä tuntuu, yhyy. Mut sehän on mun mielestä kaunis, ihana nainen, yhyhyy. 

Hää-ohjelmat, kato miten onnellisia ne on! Yyhyhyy! 

Pakolaisperheet uutisissa, miksei niiden kotimaassa asiat voi olla hyvin? Miksi niiden täytyy pelätä henkensä puolesta? Yyhyy. 

Elokuvat, esim. Remember me, Tähtiin kirjoitettu virhe (itkettää myös kirjana). Yhyhy!

RAKKAUS, omia lapsia kohtaan! Miten ne voi olla niin rakkaita! Ja mies, niin rakas sekin. Rakastaahan se yhtä paljon? Tuossa ne on kaikki lähellä, meidän pieni perhe. <3 Ja äitini, ja siskoni. Eri katon alla, mutta tietäähän ne varmasti miten rakkaita ovat! <3 Karvakasa, kissammekin niin antoi ihanasti minun nojata itseensä tänään, sekin on niin rakastettava! 

Taidan alkaa kulkemaan aurinkolaiseissa. Eihän sitä yhtään tiedä koska seuraavaksi purskahtaa itkuun. Ihan vaan vaikka jos jokin ylisöpö eläin tepsuttaa ohi. Huoh.