Avoimesti kade.

Serkkuni pääsi vaihtoon. Vuoden vaihteen jälkeen neiti pakkasi reppunsa ja lähti avomiehensä kanssa 8 kuukaudeksi maahan jossa on aina lämmin. Kun meillä on kelit vaihdelleet -20 ja +5 välillä, ja taivaalta on tullut vuorotellen lunta ja vettä, on serkkuni snäppäillyt kuulumisiaan +29 asteen lämmöstä. Vaikka sadekautta yhä kyseisessä maassa vietetäänkin, ja kadut tulvii välillä (kera uivien käärmeiden), niin kyllä se täällä olevat tämän hetken pääkallokelit voittaa mennen tullen!

Eli siis… MINÄKIN HALUAN!

Olisin ihan valmis jättämään lapset viikoksi pariksi isovanhempien huomaan ja lähtemään mieheni kanssa nauttimaan lämmöstä. Voisin minäkin opetella surffausta ja käydä parina päivänä viikossa koulussa, jos saisin myös nauttia lämpimästä hiekasta varpaissa ja istua iltaa ulkona yömyöhään.

Olen ihan rättipoikkiväsynyt. Lapset nukkuu hyvin ehkä 2 yötä viikossa. Parhaimmillaan/ pahimmillaan valvomme miehen kanssa 1-2 tuntia lasten takia. Toinen itkee mörköjä ja toinen meinaa muuten vaan, että aamuyöllä on jo nukuttu tarpeeksi. Lisäksi päivisin pienempi roikkuu jatkuvasti lahkeessa ja kitisee ilmeisestikin vaan kitisemisen riemusta. 

Rakkaita lapset on, en minä sitä, mutta kun saisi olla muutaman päivän ilman, niin jaksaisi taas paremmin. 

Olen alkanut lähetellä työhakemuksia. En tahdo enää olla kotiäiti. Muutamassa vuodessa olen saanut siitä tarpeekseni. Tahdon olla äiti, mutta myös jotain muutakin! Helteeseen karannut mutsi olisi ihan hyvä vaihtoehto…

Nämä on näitä elämän valintoja, enkä kadu lasten saamista. Vaihtelu vaan virkistäisi kummasti kehoa ja mieltä. Kun joku ostaisi meiltä tämän talon nyt edes pois, niin pääsisin edes kaupunkiin!

Sori tämä valitus.