Ei koskaan hyvä?
Katsokaas, näin kauan jaksoin olla hiljaa.
Eräs asia on ärsyttänyt minua lähipäivinä. Se koskee ulkonäköä ja painoa.
Itse en ainakaan huku positiivisiin kommentteihin. Teininä sitä vielä kaverit ja irc-galleria pitivät huolen terveestä itsetunnosta, kun sai kuulla näyttävänsä kauniilta! Joskus sain kuulla olevani liian laiha, mutta se oli asia jolle en voinut mitään. Oli ihan sama kuinka paljon söin, aineenvaihdunta piti huolen, ettei kroppa kerännyt kiloja. Sen sijaan toisin on nykyään niiden positiivisten kommenttien suhteen.
Keräsin raskausaikoina 20 kiloa lisää painoa. Kummallakin kerralla sain heti synnytyksen jälkeen kuulla aina yhtä hauskat vitsit: ”onko toinen vielä sisällä” ja ”etkö vielä synnyttänytkään”. Ehe ehe.
4kk päästä synnytyksistä taputeltiin vatsaa ja kysyttiin ”onko jo uusi tulossa”. Viime kesänä kyseinen kommentti tuli päivänä jona kaikki tuntui ihan paskalta muutenkin, olin totaalisen epävarma kropastani ja sanat loukkasi niin pahasti, että meinasin purskahtaa itkuun markkinoilla. 20 v*tun kiloa ei katoa muutamassa viikossa vaikka tekisi mitä! Ja tiesin oikein hyvin, etten näyttänyt samalta kun kaikissa lehdissä hehkutetut fitness-kisoihin itsensä broilerin näköisiksi näännyttävät ja rasvaavat!
Ahdistuin vartalostani kaiken fitness-vouhotuksen keskellä ensimmäistä kertaa niin pahasti, että latasin kalorilaskimen ja käytin askelmittaria (jota edelleen vihaan ja jota en ole käyttänyt kuukausiin). Kävin jumpassa ja stressasin itseni perheenpyörityksen keskellä siihen pisteeseen, että lopulta en saanut syötyä koska ahdistus sai vatsani solmuun, ja lopetin kaiken liikunnan koska en jaksanut. Ihan sama mitä tein, raskauskilot oli jumissa! Siinä kohtaa olin niin loppu, että paino tippui itsestään. Liikaakin.
No, nyt ruoka taas maistuu ja paino ei ole enää pudonnut. Tiedän menettäneeni pari kiloa liikaa painoa. Vaa’alla en ole käynyt hetkeen, koska tiedän ahdistuvani nyt vuorostaan siitä, että se näyttää pari kiloa liian vähän. Minulle hyvä paino kun on siinä 52-55kg paikkeilla.
Ja mitä saan kuulla nyt? ”Oletko sä laihtunut paljon?” ja ”Oletpas sä mennyt pieneksi.” MISSÄ HELV*TIN VÄLISSÄ on se mun hyvä painoni? Itse tiedän näyttäväni hyvältä, kun paino on siinä 52-55kg, mutta muilta sitä ei kuule. Huomiota saa vaan kun on LIIAN laiha, tai kun vaihtoehtoisesti vatsa pömpöttää.
Kuulen ehkä kerran vuodessa jonkun suusta näyttäväni hyvältä. Niin harvoin, että kun anoppini kerran sanoi mieheni tädin sanoneen minun näyttäneen ”oikein terveeltä ja hyvinvoivalta”, TAI silloin kun kaupan lihatiskin myyjä kehui otsatukan sopivan minulle mainiosti, menin hymy korvissa monta päivää! Ja se on surullista! Jokaisen pitäisi kuulla välillä näyttävänsä hyvältä, koska jokaisessa on varmasti jotakin kehumisen arvoista. Jokaisen pitäisi saada hymy päivittäin!
Kaikkialla kuolataan anorektikoilta näyttäviä fitness-superdietti-bimboja, mutta TAVALLINEN, normaali nainen ei ole koskaan hyvä, ei edes silloin kun on laihtunut stressin takia. Se on väärä syy! Se kun treenaa sairaalloisesti on sen sijaan sallittua ja siitä saa kehuja! Hienoa kun on hankkinut sallitun syömishäiriön. Se oksettaa minua!
Kaikesta huolimatta yritän kerätä painoa hiljalleen takaisin, minä kun tykkään omistaa perseen! Sellaisen joka ei ole kivikova ja salilla väkisin hankittu, vaan ihan tavallinen ja kaunis, ja sillä tavalla sopivan pehmeä, että siitä saa hitto vieköön kiinni!