Hyvää kiitos.
Voin oikeasti sanoa, että kuuluu aikast hyvää. Aikaisemmin on tullut purkauduttua ja valitettua milloin mistäkin, mutta nyt ymmärrän että kaikki on tässä hetkessä oikeasti hyvin.
Pian on kesäkuu ja lomakausi alkaa. Kesä on siitä ihana vuoden aika, että sitä tullaan ja mennään kellosta viis! Kotona käy vieraita ja seurasta ei ole pulaa! Miehellä, äidillä ja anopilla on lomat samoihin aikoihin, eli tekemistä riittää varmasti. Ollaan suunniteltu jo vähän mahdollisia retkiäkin. 🙂
Oma oloni on parantanut huomattavasti! Puolessa vuodessa on tultu hurjasti kohti parempaa! Terapeuttikin sanoi jo pari viikkoa sitten huomaavansa muutoksen ja toden totta eteenpäin mennään koko ajan. Saan edelleen paniikkikohtauksia, jolloin ahdistava, puristava tunne ilmestyy rintaan ja ajatukset lähtevät herkästi laukkaamaan. Nyt osaan kuitenkin jo katkaista paniikkikohtauksen ja tiedän, ettei oikeaa hätää ole.
Talvi ja kevät olivat vaikeita paniikkikojtauteni takia, mutta maailman parhaan mieheni avulla siitä selvittiin. Hän on tehnyt kaikkensa auttaakseen minua kotona tyttöjen kanssa, sen lisäksi että on tehnyt välillä pitkääkin päivää töissä. Meidän rakkaiden lasten kanssa olen väkisinkin pysynyt touhukkaana arjessa ja heidän ilonsa ja naurunsa on tarttunut väkisinkin! Myös kaikkien läheisten tuella on ollut suuri merkitys. He ovat olleet minun lääkkeeni, kun en halunnut oikeisiin lääkkeisiin sekaantua.
Ahdistuneisuushäiriö ei siis ole kadonnut, mutta olen saanut siitä taas paremman otteen ja tiedän nyt, että lyhyessäkin ajassa voi edetä paljon ja olo helpottuu koko ajan enemmän! Jonakin päivänä paniikkikohtaukset loppuvat ja saan ahdistuksesta niin hyvän otteen, ettei se pääse enää niskan päälle!
Lapsetkin alkavat olla jälleen terveitä. Isomman antibioottikuuri loppui ja pienemmänkin korvatulehdus näyttäisi parantuneen. Pieni opettelee kovasti nyt kävelemään ja seuraa isosiskonsa leikkejä. Isompi tykkää hauskuuttaa pientä siskoaan ja yhteistä puuhaa on koko ajan enemmän. :)
Lisäksi meillä on ihana koti, siitä ei pääse mihinkään. Toivon toisaalta, että meistä tulee vielä kaupunkilaisia, mutta kiire ei ole. Nautitaan nyt kesästä täällä maalla ja vieraists jotka haluavat kesää viettää meillä!
Töitä haen syksyksi ja etsin niitä myös muualta kuin omalta alaltani. Vaikka olen työskennellyt kivoissa paikoissa ja ihanien ihmisten kanssa, niin tuntuu siltä, että haluan kokeilla jotain ihan muuta! Toivon löytäväni paikan jossa on yhtä ihana pomo kuin mitä miehelläni on! Että lasten sairastumisesta soittaessa kukaan ei nyrpistä nenää, vaan sanotaan reilusti ”hoitakaa rauhassa kuntoon, kyllä täällä pärjätään”. Sillä kun pomo osaa hommansa, hoitaa työntekijäkin omansa mielellään!
Kesäkuulumisia tulee varmastikin välillä, mutta älkää ihmetelkö jos blogissa on hiljaista. Joko menen lasten kanssa tukkaputkella pitkin kyliä, tai sitten nautin loman rauhasta mieheni ja läheistemme kanssa. <3