#viimeinenkiusaus
Radiossa on pyörinyt Cheekin Viimeinen kiusaus-mainos ja koulukiusaaminen on taas noussut koulujen alkaessa pinnalle.
Itse olen ollut koulukiusattu. Meitä on ikävä kyllä aika monta. Ja aika monella kiusatuksi joutuminen vaikuttaa yhä vielä aikuisenakin.
Olen ollut pieni ja helppo kohde kiusattavaksi. Olen saanut kuulla olevani liian laiha, tissitön lauta, ja myös vaatteitani on pilkattu. Tytöillä kiusaaminen on usein sanallista, pojat sen sijaan saavat turpaan kotimatkoilla. Ja syy kiusaamiselle löydetään aina.
Syyksi riittää hiustenväri, synnyinmaa, väärä aksentti, kuulolaite, halpisketjun vaatteet, rintojen koko (C olisi yläasteella varmaan ainoa täysin turvallinen kuppikoko, muuten voi olla liian pienet tai isot) jne.
Itse sain kuulla pientä kettuilua koko peruskoulun ajan. Pahimmillaan minulle vittuili omat ystäväni. Olinhan läheinen saman ikäisten serkkujeni kanssa, ja pappani oli minulle samanalinen, kuin mitä isät on muille. Kyllähän siitä nyt sopikin kuittailla. Ai niin, minulta puuttui isäkin! Sitäkin varmaan ihmeteltiin kerran jos toistekin.
Muistan kuinka yläasteella naispuolinen luokkatoveri napsautti rintaliivejäni selkäni takaa ja nauraen kysyi miksi vaivauduin käyttämään liivejä. Mieleen ei hänellä tietenkään tullut, että ihan samasta syystä kuin nykyäänkin. Vaikka minun B-kuppini pysyisivätkin paikallaan ilman liivejä, en ikinä haluaisi kulkea nännit vilkkuen kotini ulkopuolella! Ja 7. luokalla liiveillä näytti rinnat sentään isommilta! Voisihan sitä toki käydä ostamassa Super push-upit nytkin! 😀
En halua esittää enkeliä. Vaikka minä en olekkaan ollut mikään kaikkia heikompia kiusannut pahis, olen kyllä sortunut muille nauramiseen. Koulussa oli helppoa mennä toisten mukaan ja hiukan kasvettuani olen katunut sitä kovasti. Olemme kaikki erilaisia, eikä se ole syy kiusaamiselle. Tämän haluan opettaa lapsilleni.
Ulkonäkö, puhetapa, ihonväri, mikään ei ole syy kiusaamiselle tai sorsimiselle.
Ilman peruskoulun kiusattuna oloa, minun itsetuntoni olisi varmasti monin verroin parempi. Vertaan itseäni herkästi muihin, ja hyvien puolien sijasta osaan luetella ne heikommat osat. Mutta pienenä lohdutuksena jokaiselle, joka on joutunut joskus kiusatuksi tai parhaillaan kärsii koulukiusaajista, olet hyvä juuri noin! Helppo sanoa, tiedän. Itsekään en aina usko sitä. Kuitenkaan koskaan ei ole pojat jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta, eikä aviomiehekseni päätynyt mieskään, valittanut rintojeni koosta tai lyhyydestäni. Kaikesta on mahdollista löytää myös positiiviset puolet. Minä olen se söpö, pieni tyttö! Ja sitäpaitsi, vaikka kaverit ei aina niin pysykkään, serkut pysyvät! Tosin heidän kettuilunsa menee muuhun, kuin koulukiusaamis-kategoriaan! ;)