Alussa yhdeksi meidät luotiin. <3

Jos alussa yhdeksi meidät luotiin,
tämä on sääntö viimeinen.
 
Eipä ole tarvinnut katua sitä päivää, jolloin valitsin tien, joka vei nykyisen aviomieheni luo. Alku ei ollut helppo, eikä tarinasta saa sitä ihan tavallisinta prinsessasatua, mutta olen onnellinen. Ja mielestäni se on tärkeintä. Joskus oman onnen takia täytyy satuttaa hetkeksi muita, mutta yleensä välit korjautuvat sille tasolle, että suurin kauna häviää.
 
Tänä vuonna tulee meille neljäs yhteinen vuosi täyteen, toinen avioliittovuotemme. Paljon olemme saavuttaneet ja saaneet, niistä tärkeimpänä ihanan tyttäremme, kuitenkin on vielä unelmia ja haaveita toteutettavaksi. <3
 
P.S. Yllä oleva kuva on otettu sen jälkeen, kun mieheni oli hääkakkua leikatessa ehtinyt polkaista lattiaa ennen minua. Sain suukon ja päähän taputukset lohdutukseksi. 😀
 
P.P.S. Tämä typerä ei näytä taaskaan rivivälejä ja muita, joten anteeksi vaikealukuinen teksti. Syy ei tällä kertaa ole kirjoittajassa.