Äitii, ääiitii!

Kirjaimellisesti, kun miettii tuota pientä tytärtämme ja sitä millaisia naurukohtauksia hän välillä aiheuttaa. 😀 Vaikka onhan niitä muitakin pieniä asioita, joista joskus voi tulla suunnattoman iloiseksi. 🙂

Lempisana meidän pikku T:llä tällä hetkellä on selvästi ”äiti”. Se sanotaan välillä ihanasti painottaen alun ää:tä ja venyttäen sitten viimistä ii:tä. Osataan meillä huutaa isiäkin, mutta sitä huudetaan silloin, kun ollaan riemuissaan iskän kotiin tulosta. Äiti sopii sitten niihin kymmeniin muihin asioihin. 

Osataanpa meillä sanoa Pöltsikin. Se tulee tosin melko hiljaa ja alun kirjaimet ei nyt ihan selvästi tule, mutta lopun -ltsi on oikeinkin selvä. 

(Välihuomautus, vanhasta citykissastamme Pöltsistä, joka tosin oli alkujaan maalaiskissa, on kuoriutunut oikea metsäkissa kun se täällä maalla on parhaimmillaan mennyt pisin tonttia ja metsiä useamman tunninkin. Onneksi se löytää kotiovellekin ihan itse!)

Vielä lopuksi hauskanen tytön uusi juttu. Kun sanotaan jotain, mistä tyttö ei niin tykkää, esim. ”Et saa jotain.” Laittaa tyttö sormen suun eteen ja sanoo shh! 😀

Sen lisäksi meillä on ”LYÖN SUA JOS ET ANNA MITÄ HALUUN!”-vaihe. Onneksi tiedän saman ikäisen toisen lapsen, joka on kuulemma aikalailla samanlainen. Nyrkkiä pöytään heti jos ruoka ei ole edessä kun halutaan jne. Mutta minäpä eilenkin nappasin tytön reilusti syliin, väkisin, vaikka kuinka olisi ollut kiva jäädä kauppaan vaikka seuraavaksi tunniksi kiertelemään. Ilmoitin, että itkupotkuraivari on ihan turha ja väistelin huitovia käsiä, sekä mietin, että on aivan sama mitä ohikulkijat miettivät!

Meillä on uhma, ja taidan teettää kasan kyseisellä tekstillä varusteltuja paitoja koko perheelle.