Ajatuksen virtaa pakolaisista, sodan uhreista ja maailman tilasta.

En nyt kerää tähän mitään faktoja miten paljon pakolaisiin menee rahaa, miten ulkomaalaiset raiskaavat enemmän ja miten paskoja tapoja ja uskomuksia tai uskontoja täällä ja muualla maailmassa on.Lähestyn tätä asiaa ihmisenä, jolle toinen ihminen on saman arvoinen. Raiskaajia ja murhaajia löytyy joka maasta, ihonväriin tai uskontoon katsomatta. Puolestani rikolliset, viis mistä tulevat, voitaisiin potkaista kaikki jollekkin saarelle. Rahaa menee varmasti sitä turhaan hakeviinkin, mutta myös oikeisiin pakolaisiin, oikeisiin sodan uhreihin, ja vaikka meillä Suomessa rahaa tuntuu olevan heikosti, niin veikkaan sitä tuhlattavan myös paljon turhempiinkin asioihin ja ihmisiin, kuin tänne paenneisiin. Ja apua pitää tarjota tarvitsevalle, viis siitä mistä tulevat. 

 

Liityin Suomen punaiseen ristiin 2004. Ensin olin kerhossa jäsenenä, kävin itse varhaisohjaaja-kurssin, päädyin nuorisovaliokunnan jäseneksi, heiluin punaisessa haalarissa (jota rakastin) Turun kävelykadulla ja keräsin ennakkoluuloja ihmisiltä paperille, olen seissyt myös Nälkäpäivä-lippaan kanssa kaupassa. Tätä nykyä en enää vaikuta Punaisessa ristissä, mutta juuri ostin sitä kautta joulukortteja.

 

Netissä pyöri video lapsesta, joka ei sairaalassa suostu irrottautumaan lääkärin sylistä. Monta sairaalaa on jo tulitettu käyttökelvottomiksi. Olo myös toinen video, jossa kuvattiin hyvätasoista perhettä, joka päätyikin pakolaisiksi pommitusten alettua. Lääkäreistä ja hyvin pukeutuneista ihmisistä tuli pakolaisia jotka eivät kelvanneet mihinkään. Lopussa luki jotakin, että ”tämä voisi olla sinun elämäsi”. Videot raastoivat sydäntäni. Pahimmassa tapauksessa tosiaan se lapsi tai perhe voisi olla minun!

Milloin ihminen lakkasi olemasta ihminen toiselle? Vai onko koskaan oltu sotimatta? 

Maailmalla on paljon lapsia, joilla ei ole ketään. Vanhempia joiden lapset kuoli turhaan. Lapsia, joita opetetaan ampumaan tajuamatta mitä he oikeasti tekevät. Lapsia silvotaan uskonnollisista syistä. Ihmisiä tapetaan uskontoon vedoten. 

Miksi siis ei heivattaisi uskontoja helvattiin. Lopetettaisiin niihin kuuluvat hullutukset ja alettaisiin elää Jumalan kunnioittamisen/pelon sijasta Maata ja toisia ihmisiä kunnioittaen. 

Miksi ei lakattaisi sotimasta. Kuka niistä hyötyy? Sen sijaan, että toisten kotimaat pommitetaan maan tasalle ja valitetaan kun pakolaisia on muut maat täynnä, tehtäisiin kaikki maat asuinkelpoisiksi. Aseiden sijasta rahat käytettäisiin ruokaan, lääkkeisiin, ja ihmisten valistamiseen.

Suomessakin syrjimisen sijasta keskityttäisiin auttamiseen ja lähimmäisen rakastamiseen. Olisiko se niin vaikeaa. Miten ihonväri tai synnyinmaa voi määrittellä sen, kenen elämällä on täällä enemmän arvoa? Samanlainen oikeus elää turvallista ja hyvää elämää pitää olla niin minun lapsillani täällä, kuin Afrikan tai Syyrian lapsilla. 

Maapallolla ja useammalla sen maalla tuntuu menevän vaan koko ajan surkeammin, ihmisillä huonommin. Enkä usko, että jumalat tulevat ja pelastavat. Ihmiset ovat asiat tähän jamaan saaneet, vain ihmiset voivat pallomme pelastaa.

 

Sekava kirjoitus, mutta sainpahan purkaa.