Bloggaajan arvostelu.

Luen useampaa ”perheblogia” ja olen pistänyt niistäkin silmälle kummallisen anonyymikommentoinnin, jota olen myös itse saanut vastaanottaa. 

Ainahan sitä on. Toisten arvostelua, mutta lastenkasvatus on asia josta en sitä siedä. Tulkoot sanomaan minulle, että hiusteni väri on kamala tai opettelisin pukeutumaan. Fine. Mutta siinä kohtaa kun saan lukea itseäni tai toista bloggaaja haukuttavan surkeaksi kasvattajaksi näen punaista. 

 

Itse sain tällaisen kommentin anonyymilta koskien tyttäremme seinään piirtämistä:

image.jpg

En voinut ystävälleni todeta, kuin ”on se kamalaa kun tällänen surkea kasvattaja saa lisääntyä ja vieläpä kasvattaa toisten lapsia!” Ystäväni tokaisi yhtä tosissaan: ”Juuuust. Sä oot ihan kamala. ;)”

Itse miellän käytöstavat eritavalla kuin tämä anonyymi. 

 

Ensinnäkin, lapset eivät tarvitse kuin sen 5 sekuntia saadakseen aikaan katastrofin. Ja myönnettäköön, en ole tyranniäiti. Meidän lapsemme saa leikkiä toisessa huoneessa rauhassa ja häntä käydään välillä katsomassa. Itseasiassa näin olen muidenkin äitien luullut tehneen… Ilmeisestikin muut äidit juovat teen kylässä keittiön sijasta toisten makuuhuoneissa voidakseen vahtia lastaan kuin haukka. Ettei se nyt vaan saa mitään omia ideoita joista olenkin mahdollisesti unohtanut kieltää!

 

Itsekin olen joistain kasvatusmalleista eri mieltä tai ihmettelen voiko jokin toimia… Tästä huolimatta en ole yhdellekkään blogiäidille mennyt kommentoimaan ”tuolla tavalla pilaat lapsesi” tai ”et kai kutsu itseäsi hyväksi kasvattajaksi”. Luotan siihen, että saa se lapsi ruokansa purkista tai sormiruokana, käyttää lapsi kertiksiä tai kestovaippoja ja piirtääpä se seinään useammankin kerran (kuten päiväkoti-työkaverini muksut) niin lapsista tulee kunnon kansalaisia, eikä täten lapsissa ei ole vikaa, kuten ei vanhemmissakaan!

 

Onneksi voimme mieheni kanssa todeta tehneemme jotain oikein. Meillä on reipas 3-vuotias, joka osaa pukea ja syödä itse, sen lisäksi että on ollut kuiva jo vuoden päivät ja käy vessassa täysin ilman apua. Meillä on ihana rakas tytär joka sanoo ”minä rakastan sinua” ja kaivautuu iltaisin kainaloon kuuntelemaan iltasatua. Tämä meidän pieni juoksee isiä vastaan isin tullessa töistä ja sepittää tekemiään asioita. Pieni tyttö joka odottaa uutta vauvaa joka kasvaa äidin massussa. Meidän oma fiksu rakas. <3

suhteet oma-elama vanhemmuus
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.