Edistystä… Ja liian herkullinen perä.

Mieheni sai koiramme eilen kanssaan lenkille ja suostuipa koiruus tekemään tarpeensakin. JES! Ammattilaisen ja ystävien ohjeilla olemme edistyneet miehiä pelkäävän ja miestäni tottelevan koiran kanssa!

Yhä koiraa haukkuu ja murisee öisin äänille, sama reaktio on myös uusille ihmisille. Toisten kanssa moinen ei edes mene ohi. 

Veimme äitini ja siskoni tänään kotio ja haimme vaihdossa fammun. Junnu on nyt ärissyt ja haukkunut anopilleni kuusi tuntia. Ei koko aika, mutta anopin noustessa esim. sohvalta ylös ja lähtiessä keittiöön. Sama reaktio oli myös ystävämiehemme kanssa viime viikolla. Erona vain se, että Junnu haukkasi anoppiani reidestä. Emme tiedä oliko se joku päänviiraus juttu, vai houkuttiko villatakin helma. Inhottavaa yhtä kaikki. Myös minua koira puri reidestä rapsuttaessani sitä, mutta iskin sille lelun suuhun ja käskin jyrsiä sitä. 

Jos se nyt näyttää puremisen merkkejä, sanomme sille heihei. Vaikka juuri iloitsimme sen edistymisestä ja sen pitämisestä!

Voi kun tuo karvainen muru nyt löytäisi oman paikkansa ja rauhoittuisi. 

P.S. Nyt tuo puraisi taas anoppia. Huoh. Ja hyökkää aina takaa.