Ei täysin kuntoutunut, mut paremmin menee.

En ole hetkeen kirjoittanut voinnistani masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön kanssa.

En ole käynyt terapeutilla kuukauteen. Olen kyllä miettinyt, että ehkä pitäisi varata hänelle aika. Toisaalta hän uskoi minun pärjäävän yksiksenikin, ja en oikein tiedä onko minulla hänelle niin kauheasti asiaa. Tosin tiedän ettei käynnistä haittaakaan varmaan olisi.

Kärsin yhä päivittäin joko vatsakivuista (tai enemmänkin levottomasta vatsasta), pahoinvoinnista tai närästyksestä. Olon kanssa on kuitenkin oppinut melko hyvin elämään. Vain sellaiset päivät, kun olo on kuten tänään aamulla, saavat minut pohtimaan olenko sittenkin yhä masentunut… Mistä olo johtuu.

Tänä aamuna olin käsittämättömän väsynyt ja aamupalan jälkeen iski huono olo. Ensimmäinen ajatus on ”voi ei, iskeekö se jälleen?” Vaikka oikea ajatus olisi ”tämä menee kyllä ohi ja olo helpottaa.”

Vaikka en kunnossa vielä olekaan, käyn kuitenkin ulkona. Näen ystäviäni, perhettäni ja sukulaisia. Olen käynyt ulkona syömässä useammankin kerran. Ja painonikin on noussut kesäkuun jälkeen sellaiset 6 kg!

Terapeuttini sanoi, että voisin huoletta nostaa lääkitykseni 5->10mg. Varmaan voisinkin, ellei se tarkoittaisi kahden viikon oksetusta, väsymystä ja ahdistusta… Ja toisaalta mietin onko lääkitys ratkaisu. Eihän se ole. Se tuo helpotusta, mutta ei varsinaisesti paranna.

Ärsyttävin kysymys muuten terapeutilta on, kun hän kysyy millaisissa tilanteissa pahoinvointi iskee. Joskus voin liittää sen julkiseen paikkaan. Mutta entäs silloin kun katselen kotosalla telkkaria yksin, tyttären kanssa tai koko perheen voimin. Useimmiten huono tai inhottava olo vaan iskee. En usko sen liittyvän juuri siihen hetkeen, vaan stressi tai väsymys iskee vaan jälkikäteen fyysisenä oireena.

Terapeuttini on hyvä, mutta olen onnellinen siitä, että minulla on myös tukena kohtalotovereita!