Esikoinen ja kuopus.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei esikoisemme ole reagoinut millään tavoin uuteen perheenjäseneen ja sen tuomaan muutokseen. 

Esikoisemme (3v 9kk) on ollut niin onnellinen saatuaan pikkusiskon. Ylpeänä kertoo kaupassakin kaikille vauvan olevan TYTTÖ ja selittää ”miten ei tiedetty onko siellä äitin massussa tyttö vai poika” ja ”minä tykkään tytöistä”! 

Pikkusiskoa halutaan pitää sylissä, pientä suukotellaan, pienelle höpistään ja esitellään leluja. Ja paras palkinto on kun pikkusisko leväyttää kasvoilleen leveän hymyn ja juttelee takaisin. <3

Vaikka se pikkusisko on maailman ihanin ja suloisin, vie se myös paljon vanhempien huomiota, mikä tarkoittaa vähemmän huomiota isosiskolle. 

Enää ei voi hipsuttaa äidin ja isin väliin öisin, ja se oli aluksi iso itkun aihe! Teimme esikoiselle patjoista siskonpedin meidän makkariimme ja siinä tuo nyt on tuhissut jo muutaman viikon. Ehkä täysin omaan huoneeseen siirtyminen on helpompaa kun pikkusisko myöhemmin muuttaa sinne myös. 

Iltaisin jompi kumpi meistä vanhemmista lulee Tiidulle iltasadun ja useina iltoina pikku A köllöttelee isin rinnan päällä, ja Tiidunen saa olla minun sylissäni saaden hetkeksi äidin sylin omakseen. Usein hän myös nukahtaa siihen ja siitä siirtyy sitten omaan petiinsä. 

Päivisin käymme puistossa ja kävelyllä yhdessä, piirtelemme ja muovailemme taikahiekkaa. Paljon täytyy isosiskona kuitenkin touhuta yksikseen äidin vain seuratessa sivusta vauva sylissään. Ja näin ollen huomiota koitetaan saada välillä myös vähemmän kivoin keinoin, kuten nappaamalla ilman lupaa ja salaa nakkeja äidin tehdessä ruokaa. Ja kun äiti huomaa jonkin olevan nyt oudosti, piilotellaan nakkeja. :D (Asiat voisi juu olla huonomminkin.) Myöskin välillä huomaa, että tuo reipas ja paljon osaava käyttäytyykin kuin olisi paljon pienempi. Huomion hakua sekin. Tosin eipä se sukan jalkaan auttaminen joinain aamuina ole niin suuri homma, etteikö sitä voisi tehdä, vaikka toinen sen itsekin osaisi. :)

Myöskin kiukuttelua on ollut enemmän, tosin ei meitä vanhempia kohtaan niinkään, vaan enemmänkin isovanhempia! Eli selkeästi sieltä yritetään nyt hakea enemmän huomiota, ettei pikkusisko kaikkea vie! :D

Loppujen lopuksi melko vähällä ollaan siis päästy elämänmuutoksen tuomien reaktioiden kanssa. Ja vaikka esikoisen tempaukset välillä kaiken kiireen keskellä kiristää äidin hermoja, on tämä niin lyhyt hetki kun kuopus vie suuren osan huomiosta ja pian tilanne tasoittuu. :)