Haikarapostia ystävälle!

Eräs ystäväni on miehensä kanssa yrittänyt lasta aikalailla yhtä kauan kuin mitä mekin.

Minun testin näyttäessä plussaa lokakuussa, haaveilimme jo yhteisestä mammailusta ja vatsan kasvatuksesta.

Nyt kun me saimme tällä viikolla kuulla menettäneemme uusimman tulokkaamme, sai ystäväni tikkuun kaksi viivaa.

Itkuhan siinä tuli. Onnesta ja surusta. Epäreiluudesta. Molemmille.

Jos luonto ei olisi päättänyt toisin, olisimme saaneet nauttia raskausajasta yhdessä. Olen niiiin onnellinen ystäväpariskunnan puolesta, ja surullinen meidän puolestamme.

Jos ensi kerralla saisimme pitää pienen. Saisimme tyttärellemme kaverin. Vauvan, josta tyttäremme jo puhui. <3