Häkkinen tuli kylään!

Kääk! Siinä se odotti kotioven avattuani, ensimmäinen hämähäkki! Se oli sen verran fiksu tapaus, että tajusi siirtyä ulkopuolelle, eteisen sijaan. Hetken toivoin sen liiskaantuvan oven ja jalkalistan väliin, mutta se oli viekas pirulainen ja mahtu väliin. Tärkeintä on, että kyseinen häkkinen on ulkona!

Kun pääsimme tyttäreni kanssa yläkertaa, bongasin heti rappusten yläpäässä seinän vieressä olevan hämähäkin. Se taisi olla muotonsa puolesta niitä hyppyhämähäkkejä, sellasen työkaverini pyydysti syksyllä autostani. Järkyttävän isoja kahdeksanjalkaisia, näin hämyrikammoisen mielestä. 

Sain kasattua itseni, passitin tyttären keittiöön ja otin lehden lehtiroskiksesta. Heitin sen hämähäkin päälle ja talloin muutaman kerran lehteä. Toivon hämyrin liiskaantuneen. En tarkistanut vaan ilmotin miehelle kuvan kera, mikä häntä odottaa kotiin tullessa. 

Voisin syyttää tästä ystävääni, jonka kanssa juttelimme juuri, että hän odottaa kirjotusta, siitä kuinka häkkinen tulee sisälle käymään. 😀 Ystäväni sai hyvät naurut kun lähetin kuvan hämähäkistä hänelle. Pakkohan se oli ikuistaa ennen liiskaamista!

Ensi kerralla kirjotan varmaan häkkisestä, joka istuu kanssani autossa. Ottaisin mielummin sen Mika Häkkisen siihen pelkääjän paikalle, kiitos!