Hetki ollut hiljaista täällä…

Hei ihanaiset!

Mulla on kasa kuvia kun pitäisi postata tänne, mutta tättärää meiän tietokone päätti ruveta vaikeaksi ja on nyt mieheni tutkiskelun kohteena… Kesäkuvia tulee siis kyllä jossain vaiheessa!

Olemme viettäneet paljon aikaa äitini luona Naantalissa, sekä appivanhempieni kanssa meillä. Tyttömme on kasvanut jo hirmuisen isoksi tytöksi! Sanojakin tulee jo vaikka ja kuinka!

Sen lisäksi tuo pieni osaa jo vaikka mitä! Pyysin tytärtä laittamaan lusikan pesuun (tarkoittaen tiskiallasta) ja hän avasi tiskikoneen, laittoi lusikan oikein päin kippoon ja sulki tiskikoneen. Fiksu tyttö!
Tosin tuo fiksu pieni kävi juuri äsken hakemassa kissan kupista raksuja…

Mitä omaan vointiini tulee, vaihdoin toiselle terapeutille, joka on minulle parempi kuin edellinen. Tosin edellinenkin oli niin ihana, että aion kertoa hänelle kuulumisiani jatkossakin! 🙂

Fyysiset oireeni ovat ihan henkisen jaksamiseni syytä. Viime syksyn töihin paluu ja lapsen hoitoon vienti ”vasten tahtoa” oli liikaa. Pää ei kestänyt sitä ja masennuin tajuamattani. Masennus näkyi sitten erilaisina fyysisinä oireina. Ja oksennuspelkoni kasvoi pahoinvoinnin takia ahdistuneisuushäiriöksi. Terapeutin sanoja toistaen ”kyllä tästä kuntoon tullaan.” Täytyy vaan oppia rentoutumaan ja muistaa se, ettei tarvitse olla super äiti joka hoitaa 1,5 tunnin työmatkojen + 8 tunnin työpäivän jälkeen kaupan, ruoan, pyykit ja pitää talon siistinä 24/7. Pyykit ei katoa, silittäminen on ”turhaa” ja pölytkin säilyvät nurkissa toisenkin viikon. Nyt tehdään tytön kanssa mitä jaksetaan, annetaan miehenkin pilkkoa meloni ja tyhjentää tiskikone, koska hän tekee ne ilman pyytämistä ja opetellaan elämään ajatuksella että ihminen ei oksenna turhaan, en kärsi jatkuvasta vatsataudista, pahoinvoinnille ei saa antaa liikaa ajatusta ja valtaa, plus Rennie on kaveri jos tahtoo syödä kaikkea. 😀

Ihanaa kesäkuun viimeistä viikonloppua! Toivottavasti joku teistä seuraa yhä minua! :D