Itsehoito ei oikein toimi…

Kuulun netissä yhteen tukiryhmään ja ihan tässä live-elämässäkin olen välillä  yhden ahdistuksesta kärsivän kanssa tekemisissä. Molemmissa tapauksissa saan sekä itse tukea, että annan tukea. 

Minulle on joskus ammattilainen sanonutkin, että on jännä kuinka minulla on avaimet oman oloni helpottamiseen, mutta ahdistuneena en osaakkaan käyttää niitä. Ja niin se on! Osaan tukea ja auttaa toisia, mutta en itseäni! Tiedän järjellä miten pitäisi toimia ja miten tyhmä minä olen ahdistuksessani, mutta ei auta. Se hyökkää päälle ja peittää kuin verho ja missään ei ole enää järkeä. Silloin vihaan itseäni! Vaikka toiselle samassa tilanteessa olevalle osaan olla se ymmärtäväinen lohduttaja. En kuitenkaan itselleni. 

Olen silti edistynyt hiukan ja oppinut hillitsemään jo mm. yleisillä paikoilla hiipivää ahdistusta, se ei pääse enää kasvamaan paniikkikohtaukseksi. Kauppakeskukset ovat nykyään jo ihan ok ja voin käydä kahvilla. Ystävien seurassa on hyvä olla, koska on aivan sama saanko paniikkikohtauksen. En nolostele sitä enää. Pahimpia paikkoja ovat konserttisalit ja ravintolat, sekö auto jos joku muu ajaa. Mutta osaan jo hillitä pakokauhuni. Pahan olon hiipiessä muistutan pääseväni pois tilasta tarvittaessa (autonkin voi pysäyttää), hengitän syvään ja saan olon hallintaan. Olen siis jo edistynyt ainakin yhdessä asiassa! Eli enää ehkä 10 jäljellä…eiku. 😀