Keneltä se on pois?

”Kauheeta, se hankki lapset jo nyt! Sen elämä on mennyttä!”

”Eikö olisi jo aika hankkia lapsia? Ei niitä sitten vanhempana enää noin vaan hankita.”

”Oi ilman lapsia ei elämässä ole sisältöä!”

 

Itse halusin lapset nuorina. Jo vuosia sitten haaveilin olevani äiti viimeistään 26-vuotiaana. Jotkut ajattelevat, että heitin nuoruuteni hukkaan. Itse en tätä ymmärrä. Minä en viihdy baareissa, käytän todella vähän alkoholia, en ole koskaan matkustellut kaukomailla, minä en menetä mielestäni mitään ihmeellistä. Sen sijaan minulla on kaksi itselleni kallisarvoista ja rakasta lasta. Siinä jo on kaksi suurta elämäni ilolla täyttävää asiaa. Kun mieheni kanssa saamme vaikka pari ”vapaapäivää” lasten ollessa isovanhemmilla, olemme suunnanneet joskus Helsinkiin hotelliin, joskus elokuviin tai artistin keikalle, mutta useimmiten vietämme tuon ajan kotona saunoen ja leffoja katsellen. Emme lähde rellestämään tai bilettämään. Se ei ole meidän juttumme. Ja mitä matkustamiseen tulee, sen voi tehdä myös lasten kanssa, vaikka se toki eroaa pariskunta- tai sinkkureissuista, mutta emmehän me moisia ennenkään harrastaneet. Kun minä täytän 40 vuotta, tyttömme ovat 18- ja 14-vuotiaat! Siinähän on hyvä sauma villiintyä miehen kanssa ja halutessaan tehdä sitten niitä  asioita, joita joidenkin mielestä olisi pitänyt tehdä menetetyn nuoruutemme aikana!

 

Joku toinen taasen haluaa lapset ehkä vasta kun on ensin matkustellut, opiskellut itselleen unelma-ammatin ja saanut vakituisen työpaikan. Nykyään on ihan normaalia olla 35-vuotias ensisynnyttäjä! Joten miksi pitäisi hankkia lapset 20-vuotiaana, jos se ei sillä hetkellä tunnu omaan elämään sopivalta? Jos on vielä asioita, joista haluaa nauttia ilman lapsia.

 

Ja entäs ne, jotka eivät halua lapsia ollenkaan? AI KAMALA! Minäpä kysyn, että miksi toisen pitäisi perustaa iso perhe, jos se ei itsestä tunnu hyvältä. Mikäli toisten lapset ovat kivoja, mutta ei todellakaan haluaisi hoitaa moista 24/7, miksi niin pitäisi tehdä? Ei ainakaan niiden toisten takia, jotka sitten pientä haluaisivat hoivata kerran kaksi vuodessa! Hankkikoot he omia lapsia tai koiranpennun! 

 

Mielestäni aikuinen ihminen saa päättää käyttääkö aikansa yksin, pariskuntana, perheenä, vai kissalauman keskellä! Matkustaako Malesiaan, Indonesiaan ja Afrikkaan. Päättää itse haluaako kissojen sijasta koiria. Päättää riittääkö perheessä yksi lapsi, vai onko oma luku sittenkin kolme!

 

Keneltä se on pois, että olemme erilaisia. Eikös se ole rikkaus?