Kroppa kertoo…

Mun vatsani se reagoi kaikkeen, ennenkuin itse edes muuten vielä käsittelen asioita. 

Odotan töihin paluuta, odotan plussalle jäävää tiliä. Odotan aikuisia. Ja samalla olen kauhuissani. 

Mitä jos saan paniikkikohtauksen töissä. Miten kertoa asiasta muille? Kerronko edes? Jos olen heillä vain pari kuukautta, tuleeko aihe esille. 

Taas minä panikoin ja stressaan etukäteen. Eikös terapeutti juuri sitä ole käskenyt välttämään. Se vain on vaikeaa kun iltainen paineen tunne ylävatsassa ja huono olo ovat astuneet kuvaan. Viime yönä voin pahoin ja aamulla vatsa sattui. Aivan kuten aikaisemmin töissä ollessa. 

Aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää parhaani. Yritän selvitä töistä. Kevät tulee kovaa vauhtia ja kesäkin. Kesällä saan toivottavasti lomailla. Syksyllä toivottavasti kykenen taas töihin. Tästä lyhyestä kokeilustahan on hyvä aloittaa. 

Joskos sitä yrittäisi hiljalleen alkaa nukkumaan ja lakata stressaamasta yötä, kipuja ja oloja, sekä ylihuomista. Helpommin sanottu kuin tehty! Yritettävä se silti on, ettei pahenna omaa oloa. 

Meidän murut illalla. <3

Hyvää yötä!