Kun Torey lääkkeensä unohti.

Eilen iltapalaa laittaessani huomasin paniikkilääkepakkaukseni. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi… Kuusi. Jos alotin uuden liuskan maanantaina, niin nyt pitäisi olla seitsemän syöty. Oho. En ole aamulla ottanut. 

Minkäänlaisia oireita ei ollut päivän aikana ja mieheni sanoi, että en olisi saanut huomata lääkepakkausta. Nyt voisi iskeä lumevaikutukset. 

Yö meni kuitenkin hyvin! En herännyt kertaakaan pahoinvointiin tai muihin oireisiin. Aamulla oli vähän levottoman oloiset kädet ja pää/aivot tuntui vähän ahdistuneilta. Siinä se. Aamulla otin lääkkeen taas normaalisti. Mietin kylläkin jättäväni sen ottamisen taas keskiviikkona tai torstaina. Hiljalleen voisin sittenkin saada tämän lopetettua ennen synnytystä!

On hassua huomata vahingossa, että yö ilman lääkettä ei mennytkään tuskaisena vessan lattialla maaten. Varmasti tulee oireita aivojen totutellessa ylimääräisen aineen puuttumiseen. Nyt tosin ehkä osaan taistella ahdistusta ja fyysisiä oireita vastaan ja tiedän sen menevän ohi. Ja onhan minulla loistava terapeutti!

Voin myöskin vielä miettiä lopettamista. Voin siirtää sen halutessani vaikka kesään ja siihen kun vauva-arki on taas tasoittunut. Katsotaan!

Ainakaan lopettaminen ei pelota niin paljoa enää!