#kutsumua

Ala-asteella jouduin yhden kamalan harakan nokkaan. Hän ei ollut mukava oikein kenellekkään, mutta meitä joitakin hän tykkäsi nälviä milloin vaatteista, milloin mistäkin. Muuten en varsinaisesti koe olleeni kiusattu ala-yläasteella, mutta ärsyttävää nälvimistä ja turhasta sanomista koin usein. ”Miksi käytät rintsikoita.” ”Lauta.” jne. Toki olisin toivonut jo silloin omistavani nykyiset C-kupin rinnat, mutta eipä niitä tissejä tahdolla kasvateta. Ainakaan ilman silikoneja! 😀

Myös kaveripiirissä koin olevani välillä kiusattu. Olin läheinen serkkujeni kanssa jo lapsena, koska vietimme paljon aikaa keskenämme, eikä ikäeroa ole paljoa. Myös pappani on aina ollut minulle tärkeä, ja siitäkin omat ystäväni pilkkasivat. He eivät varmaankaan ymmärtäneet, että isättömänä oli pappani minulle tärkeä ja korvaava osa.

Ennen ammattikoulua en koskaan ollut suosittu. Opistolla tunsin löytäneeni vihdoin paikkani. Itsetunto koheni, vihdoin olin se joka sai hätistellä poikia kimpustaan!

 

Myönnän myös olleeni kiusaaja. Liityin meinaat kaikkien muiden joukkoon kun kahta tyttöä yläasteella kiusattiin. Kadun sitä ja toivon myöhemmin samassa kesätyöpaikassa edes hiukan hyvittäneeni tämän toiselle tytölle!

 

Tätä nykyä omaan mielestäni hyvän itsetunnon, mutta en tunne olevani täydellinen ja alemmuuskompleksi iskee välillä. 

Olen löytänyt aikuisiällä ystäviä, joiden pilkkaa ei ole tarvinnut kestää. Vaikka toki olen osan peruskoulusta tulleiden ystävä yhä. Olen myös yhä pappantyttö ja serkkujeni kanssa läheisesti tekemisissä!