Milloin tästä tuli sallittua?
”Kauhee läski, mitä se salilla tekee?”
”Karsee vatsa, tollanen arpinen plösö vois pysyä kotona. Tai ainaki käyttää muuta ku bikeneitä!”
”Kiva anorektikko, opettelis olemaan ruoka-aikaan kotona.”
”Oisko ton ehkä kannattanu kattoa peiliin ennenku lähti ulos. Piilottais makkaransa!”
”Hah! Kannattaisko tonkin hakea itelleen tissit!”
Milloin ajatusten ääneen sanomisesta tuli sallittua, jopa silloin kun sanoillaan loukkaa tuiki tuntematonta. Mediasta saa kuulla ja lukea tällaisista tapauksista vähän väliä! Milloin ulkonäköä on arvosteltu sairauden, raskauden, raskauden jättämien arpien, ylipainon ja hoikan ulkomuodon takia. Aina on kiusaamista ollut, mutta nykyään siitä on tullut jotain aivan järkyttävää!
Lehdissä Jutta G. hehkuttaa ensin lopettavansa tiukan ruokavalion ja palaavansa jopa rasvaakin omistavaan vartaloon, kunnes kahden viikon päästä otsikot huutaa ”olo oli kamala, nyt takaisin kuntoon”. MITÄ HITTOA! Harrastakaa mitä harrastatte, mutta miksi lihaksikkaat, silikonipallot rintojen paikalle hankkineet, oranssin väriset, muka terveellisesti elävät ovat nyt ulkonäöllisesti ”normaalia” ja jotakin mitä tavoitellaan? Miehet jotka juovat ties mitä litkuja, kärsivät rytmihäiriöistä ja kutistuneista vehkeistä, mutta pumppaavat sikana rautaa, ovat nyt sitä jotakin ”normaalia” ja tavoiteltavaa? Minä en ymmärrä miksi sellaisia hehkutetaan joka tuutissa?
Sydänkohtauksen aliravitsemuksen ja laittomien ”protskusekotusten” takia saanutko on nyt yhtäkkiä terveen elämän esikuva? Miksi se jolla on love handlesit, ja ruokavaliossaan kermaa, sekä voita, mutta käy lenkillä tai zumbassa ilman sydänongelmia on silti karsea möhömaha jonka kannattaisi pysyä kotona?
Varmasti 50-luvullakin on puhuttu selän takana toisten ulkonäöstä, sanottu sukulaiselle ”kannattaisiko jättää jälkiruoka väliin” ja ihailtu Marilynin uumaa. Tuskin käytös kuitenkaan oli läheskään yhtä törkeää kuin nykypäivänä! Missä kohtaa toisten törkeästä, ääneen arvostelusta tuli sallittua? Toki minäkin joskus ajattelen, että jonkun olisi hyvä tehdä ylipainolleen jotain, enkä näe älyttömästi treenanneissa ihmisissä mitään kaunista. Lihasta saa toki olla, mutta mieluiten niin, että se hiukan näkyy, kuin näyttäen täyteen puhalletulta. En kuitenkaan huuda kenellekkään uimahallissa, että kelluuko silikonisi tai rasvamakkarasi. Mielipiteet voi pitää omanaan, etenkin kun ei tiedä toisen taustasta mitään!
Tähän pitää oikeasti saada joku järki! Jopa minä, normaali vartaloinen, jolle varmasti joku on kateellinen, näen välillä vaan ne kohdat joihin en ole tyytyväinen. Onneksi osaan toisinaan katsoa, että kokonaisuus on oikein mainio ja sopusuhtainen, ja olen oikein hyvä juuri näin! Ja eikö jokaisen pitäisi pystyä poistumaan kotoaan ajatellen olevansa juuri hyvä sellaisena. Mikäli haluaa laihduttaa tai tehdä elämäntapamuutoksen, syyn ei tulisi olla mittanauha, vaan hyvä henkinen ja fyysinen olo!
Minä päätin niin. Valitsin lajin, jossa voin kehittyä rauhassa ja olla ottamatta paineita. Aloitin pilateksen (:”joka kehittää voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta ja ryhtiä vahvistamalla kehon keskialuetta ja syviä tukilihaksia”.) Nautin siitä! Outoja paikkoja kolotti ekan tunnin jälkeen, hartiat tuntuivat olevan vähemmän jumissa. Jotain oli siis tullut tosissaan tehtyä. Pilateksen avulla en saa sixpackia, mutta siitä saa fyysisesti, sekä henkisesti hyvän olon! Mitä sitten, että minussa on 20 kiloa liian vähän lihasta ja ruokavalioni on liian rasvainen nykyihanteeseen verrattuna! Kunhan olo on hyvä ja terve.
(Kuvassa tämän illan pilateksen jälkeinen look.)
Aiheesta tuli viime viikolla muuten loistava ohjelma, kurkkaa Yle areenasta!
Miehelleni tokaisin ohjelmaa katsoessamme mielummin painautuvani mieheni (normaalipainoisen, lihaksensa työssään hankkineen) viereen, kuin satuttavani itseni kivikasan näköisen viereen pompatessa! Toiset syttyy kivikasoista, toiset ihmisistä joissa on edes hiukan ihmiselle kuuluvaa pehmeyttä jäljellä!
Ylemmät kuvat täältä, täältä ja täältä. Ohjelman kuva on screenshotti telkun ohjelmasta.