Mitä minulle kuuluu nyt?
3 kuukautta lääkkeiden kokeilua riitti minulle ja päätimme terapeuttini kanssa, että lopetan lääkkeen hiljalleen. Ensin tiputin annoksen puoleen, sitten otin vain joka toinen päivä, ja lopulta kolmen päivän välein. (Lopetus kannattaa tehdä hitaasti, jotta minimoidaan haittavaikutukset.) Eilen meni viimeinen pilleri. Eikä tule ikävä.
Lääkkeille on aikansa ja paikkansa. Mielialalääkkeistä osa saa avun, osa ei. Ja vaikka aikoinaan paniikkikohtauksiin sainkin apua pienimmästä mahdollisesta escitalopram annoksesta, ei kyseinen lääke enää sopinut minulle. Olisin jo sen huomattuani halunnut lopettaa lääkkeet, mutta lääkäri halusi vielä kokeilla toista. VIRHE.
En ole ikinä kärsinyt niin pahoista paniikkikohtauksista, pelkotiloista ja ahdistuksesta kuin kyseiset 6 viikkoa, jotka väkisin suostuin Cymbaltaa kokeilemaan. Masennuin täysin, tuntui kuin elämänilo olisi kadonnut minusta. Ei iloa, ei surua, tunteet lyttääntyi. Ja kun kuulin yhden toisen äidin kokeilleen kyseistä lääkettä ja saaneen samanlaisia oireita lääkkeestä, eikä todellakaan apua paniikkikohtauksiinsa, ilmotin lääkärille, että lopetan lääkkeen. Eikä lääkäri kyllä vastustellutkaan.
Oloni koheni samaa tahtia kun lääke väheni. Vihdoin tunnen olevani taas oma itseni! Vaikka menee vielä hetki, ennenkuin lääkkeen vaikutukset kropastani häviävät ja aivot löytävät taas tasapainon serotoniinin suhteen, niin huh miten ihanaa kun ei ole enää jatkuvasti alamaissa! Naurattaa, itkettää (Hurja remontti AINA) ja kiukuttaa. Ihania tunteita!
Paniikkikohtaukset, ahdistuneisuus ja synnytyksen jälkeinen masennus (onko väsymys ja ärtyneisyys sitä, vai vaan tästä yksinäisestä arjenpyörityksestä johtuvaa…) ovat yhä läsnä, mutta aion selvitä niistä nyt ihan vaan terapialla. Rentoutusharjoitukset ja kasa vitamiineja ja luontaistuotteita ovat minun kohdallani ehdottomasti paras vaihtoehto terapian tueksi, lääkkeiden sijasta!
B-, C-, D-vitamiini, karnosiini, sinkki, E-EPA.
JA, jos lääkäri sanoo ”ei sen pitäisi tuollaista aiheuttaa” tai ”enpä ole ennen kenenkään nähnyt reagoivan näin käytettyyn lääkkeeseen noin vahvasti” niin haistattakaa sille! Itse löysin vihdoin ihan terveyskeskuksen yleislääkärin joka kuunteli ilman kiirettä, joka soitti minulle lääkkeen alotuksen jälkeen kerran viikossa ja kyseli vointia, joka minun halutessani lopettaa lääkkeet, ei enää edea tarjonnut uusia, vaan uskoi terapian mahdollisesti olevan kohdallani se mikä parhaiten toimii. Kyllä, sellaisiakin lääkäreitä on!